Karaistunut kahlaaja

Töyhtöhyyppä on karaistunut, kurmitsoihin kuuluva kahlaaja. Se on kooltaan räkättirastaan luokkaa ja helposti tunnistettava.

Linnun yleisolemus on mustavalkoinen. Suorassa auringonvalossa sen selkä tosin peilaa välillä vihreän ja punertavan sävyistä metallihohdetta. Lennossa näkyvät linnun pyöreäpäiset siivet sekä punertavat jalat ja alaperä. Koko komeuden täydentää vielä päälaen näyttävä töyhtö, josta koko lajikin on saanut suomalaisen nimensä.

Suomessa pesivät töyhtöhyypät talvehtivat Länsi-Euroopassa ja saapuvat meille ensimmäisten muuttolintujen joukossa. Lajia havaitaan suurin joukoin maaliskuussa, mutta aikaisina keväinä Keski-Suomea myöten jo helmikuussa.

Takatalven iskiessä kesken kevätmuuton töyhtöhyypät voivat palata takaisin etelään parempia säitä odottamaan.

Töyhtöhyypän pesintä alkaa huhtikuussa. Sitä edeltävä töyhtöhyypän soidin on komeaa nähtävää. Koiras esittää akrobaattista ja heittelehtivää lentoa pesimäympäristön päällä. Samalla se naukuu äänekkäästi.

Itse pesä on hyvin vaatimaton syvennys maassa. Naaras munii pesään neljä munaa.

Töyhtöhyyppä levisi Suomeen 1800-luvun lopulla ja runsastui 1900-luvulla. Suurimmillaan kanta oli 1970-luvun alkupuolella, jolloin lajia tavattiin lähes koko maassa tuntureita lukuun ottamatta.

Maatalouden nopeat muutokset harvensivat kantaa melko nopeasti, kunnes vuosisadan lopulla se alkoi jälleen kohentua. Nykyisin laji asuttaa Suomea suunnilleen Rovaniemeä myöten. Pesivien parien määräksi on arvioitu 70 000–120 000.

Töyhtöhyyppä pesii niityillä, pelloilla ja soilla. Emot puolustavat raivokkaasti jälkeläisiään, mikä tekee töyhtöhyypästä suositun naapurin. Muutkin linnut nimittäin saavat suojaa tarkoista töyhtöhyyppäemoista.

Pesimättömät tai pesinnässään epäonnistuneet linnut suuntaavat etelään jo toukokuun lopulta lähtien. Viimeiset töyhtöhyypät jättävät Suomen yleensä viimeistään lokakuussa. Töyhtöhyypän kevätmuutto on nyt kiivaimmillaan, joten niitä voi nähdä sopivilla paikoilla runsaastikin.