Kevättalvi on oivaa aikaa löytää kameran linssiin pikkutikka

Rummutus ja piipittely paljastaa lajin jo etäältä.

Pikkutikan koiras on innokas rummuttelija, mutta ei arkaile esittää myös laulusooloja. Sen laulu on kiihkeä piipityssarja. Metelin ja mekkalan tarkoitus on houkutella asiasta kiinnostunut naaras koiraan reviirille.

Naaraan havaittuaan koiras osoittaa sille jakamatonta kiinnostusta. Koiras pyrkii heti tekemään tuttavuutta naaraan kanssa. Sopivana päivänä ja oikealla paikalla tapahtunut kohtaaminen johtaa tuumasta toimeen ja pari jää paikalle pesimään.

Pesäkolo koverretaan lähes aina lahoon puuhun. Yleensä se tehdään melko korkealle, noin viiteen metriin. Toukokuussa naaras munii pesään 4-8 munaa, joita pariskunta hautoo vuoron perään. Poikaset kuoriutuvat parissa viikossa ja niiden hoidosta huolehditaan yhdessä. Pesäpoikasaika on pikkutikalla kolmisen viikkoa, joten jo kesäkuussa on jälkikasvu maastossa omilla siivillään.

Kuvaajan on helpointa löytää pikkutikka kevättalvella, kun rummutus ja piipittely paljastaa lajin jo etäältä. Periaatteessa pikkutikka on paikkalintu, joka viihtyy reviirillään läpi vuoden. Lajilla on kuitenkin myös hienoista vaellustaipumusta. Joinakin vuosina linnut liikkuvat syksyisin, lähinnä syys- ja lokakuussa. Pikkutikan ravinto koostuu pääosin hyönteisistä ja niiden toukista. Näitä tikat kaivelevat mielellään lahopuista. Tämä mieltymys lienee myös suurin syy pikkutikankin kannan romahdukseen viimeisen 50 vuoden aikana. Nykyinen metsätalous ei suosi lahopuuta.

Pienen kokonsa ansiosta pikkutikat löytävät ravintoa myös hennommista kasveista. Tämä ajaakin niitä, varsinkin talvisin, ruokailemaan rantaruovikoihin tai talventörröttäjien kimppuun. Osa linnuista on oppinut hyödyntämään myös talviruokintojen antimia. Tämä helpottaa myös kuvaajien arkea. Sopivalle paikalle sijoitettu ja säännöllisesti ylläpidetty rasvaruokinta tekee pikkutikasta suopean mallin, joka sallii kuvaajan touhuta hyvinkin lähellä. Laji on selvästi monia muita tikkoja pelottomampi.

Pikkutikassa riittää kuvattavaa vaikka kuinka paljon. Sukupuolet ovat erinäköiset. Koiraan päälaen etuosa on kokkonaan punainen, naaraalla otsa on vaalea ja punainen puuttuu kokonaan. Vilkas luonne ja pieni koko eivät lainkaan helpota edes lajikuvien saantia. Toiminnalliset otokset ovat vielä sitäkin tiukemmassa. Pikkutikan lento on aaltomaista, joten lentokuvien saantiin ovat lentoonlähdöt ehkä helpoin tie onnistumiseen.