Minne menet metsäkana?

Metson, teeren ja pyyn lukumäärät ovat aallonpohjassa, mutta normaalisti etenevä kevät ja kohtuullisen lämmin alkukesä voivat korjata tilannetta.

Muutamana viime vuonna on saatu nauttia varhaisesta ja lämpimästä keväästä. Tosin alkukesästä on otettu takapakkia, ja juhannuksenkin tienoo on ollut viileä. Metsäkanalinnuille tällainen yhdistelmä on kohtalokas. Liian aikainen kevät virittää linnut pariutumispuuhiin, mutta poikasten kuoriutuessa kylmä sää palelluttaa hennot poikaset ja hyönteisravintoakin on tarjolla niukalti.

– Metsäkanalintujen kannat ovat tällä hetkellä todella aallonpohjassa, voidaan puhua jo katovuodesta. Toivottavasti lisääntyminen onnistuu tulevana kesänä, sanoo riistapäällikkö Olli Kursula Keski-Suomen riistakeskuksesta.

Vaikka Keski-Suomen tavallisimpien metsäkanalintujen, kuten teeren, metson ja pyyn, lukumäärät ovat juuri nyt alakantissa, tilanne ei ole kuitenkaan aivan hälyttävä. Kolmikkoa tavataan koko maakunnan alueella.

Poikkeuksen tekee riekko, jota tavataan vain satunnaisesti pohjoisessa Keski-Suomessa. Vahvimmat metsäkanalintukannat ovat Suomenselän alueella eli pystyakselilla Keuruulta Kinnulaan.

Kun metsäkanalintukantojen kehitystä tarkastellaan pidemmällä aikavälillä, törmätään monimutkaisiin syy-seuraussuhteisiin.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Pekka Helteen mukaan metsäkanalintujen määrä alkoi laskea roimasti 1960-luvun alussa, ja tätä kehitystrendiä kesti kolmisenkymmentä vuotta.

– Metson, teeren ja pyyn määrät pienenivät jopa puolella. Tämä johtui osaltaan maankäytöstä, metsärakenteen muutoksista sekä metsä- ja suo-ojituksista.

Noin viisitoista vuotta sitten laskeva suuntaus pysähtyi. Kannat alkoivat ainakin joillakin alueilla elpyä, vaikka melko vaatimattomasti. Samaan aikaan huomattiin kuitenkin myös uudenlaista kehitystä.

– Metsäkanalintujen kannat vaihtelevat tyypillisesti noin 6–7 vuoden jaksoissa, mutta parikymmentä vuotta sitten syklisyys alkoi häiriintyä ja ennustettavuus vaikeutui.

Helle toteaa, etteivät tutkijat osaa yksiselitteisesti sanoa, mikä muutti luonnollista rytmiä.

– Osansa on ollut metsämaiseman muuttumisella ja ilmastonmuutoksella. Jossain vaiheessa paikallisesti on voinut olla myös metsäkanalintujen liiallista metsästämistä.

– Toisaalta lisärasitetta tuli siitä, että runsastuneet pienpetokannat verottivat munapesiä ja pienpoikasia.

Helle muistuttaa, että samaan aikaan metsäkanalintujen syklisyyden häiriöiden kanssa myös myyräkannoissa on ollut samantapaisia häiriöitä. Tällä hetkellä myyrien syklisyys lienee palautumassa.

– Myös metsäkanalintujen kadonneeksi julistettu syklinen kannanvaihtelu näyttää palanneen, Olli Kursula toteaa.

Metsäkanalintujen tulevaisuus riippuu Pekka Helteen ja Olli Kursulan mukaan paljolti metsätalou­den toimenpiteistä.

Uusi metsälaki antaa hyvät mahdollisuudet huomioida metsäkanalintujen elinympäristövaatimuksia.

Metso viihtyy metsäpeitteisillä alueilla, joilla kasvaa vähintään keski-ikäistä metsää. Teeri puolestaan viihtyy lehtipuumetsissä sekä viljelysten ja avosoiden äärellä. Pyy piiloutuu mieluusti ylitiheisiin metsiin, joissa on kuusia ja mieluiten leppää.

– Metsätaloudessa tulisi suosia puuston monimuotoisuutta ja välttää yhden puulajin metsiä. Olisi myös vältettävä voimakkaita metsän uudistustoimia lintujen perinteisillä soidinalueilla ja poikueympäristöissä, Helle sanoo.

Kursulan mukaan kyse on metsien käsittelyssä pienistä korjauksista, jotka eivät useinkaan aiheuta lisäkustannuksia.