Rotta muutti cityyn

Maaseudun rakennemuutos ajoi rotat kaupunkeihin, jotka tarjoavat niille ravintoa, lämpöä ja suojaa.

Luonnontieteilijät eivät seuraa suomalaisten rottien kantaa samoin kuin esimerkiksi myyrien. Se on kuitenkin tiedossa, että rotat sikiävät vauhdilla Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Esimerkiksi Helsingissä arvioidaan olevan 100 000 rottaa.

– Näyttää siltä, että suurissa kaupungeissa rottien aiheuttamat ongelmat ovat lisääntymässä, mikä viittaisi kannan kasvuun. Kun yhdessä kaupunginosassa rotat saadaan kuriin, ne putkahtavat esiin toisaalla, toteaa johtava tutkija Otso Huitu Luonnonvarakeskuksesta.

Rotat ovat löytäneet kaupungeista hyvät olosuhteet asua ja lisääntyä. Petoja on vain vähän, eivätkä rotan levittämät taudit kaada kantajaansa.

Kaupungeissakin tosin on vaaroja. Ihmisen lisäksi rottien uhkana ovat kärppä, pöllö, huuhkaja ja kettu. Huitu uskoo, että cityhuuhkajat pyydystävät paitsi kaneja myös rottia.

– Esimerkiksi Lontooseen on syntynyt kettupopulaatio, joka on osaltaan runsaan rottaesiintymän ansiota, Huitu kertoo.

Huitu toteaa, että rottien tutkimus Suomessa on ollut viime vuosina vähäistä. Luonnonvarakeskuksessa on kuitenkin nyt alkamassa tutkimus, jossa selvitetään muun muassa sitä, missä määrin jyrsijät, kuten rotat, levittävät tauteja sikaloihin ja navetoihin.

Isorotta on tullut Suomeen idästä 1700-luvun tietämillä. Euroopan valloituksen jälkeen rotta on levinnyt kaikille mantereille Antarktista lukuun ottamatta.

Rotta on tehnyt maailmanvalloituksensa pääasiassa vapaamatkustajana laivojen kyydissä eli ihmisen lisääntynyt liikkuvuus on poistanut rajoja myös rotilta.

– Isorotta on ilmeisesti lähtenyt levittäytymään Kaspianmeren seudulta. Rotta tuskin voisi levittäytyä kovinkaan tehokkaasti vaeltamalla, vaikka se voi tehdä kilometrinkin mittaisia ravinnonhakumatkoja pesäkolonsa lähistöllä, Huitu pohtii.

Kaikkiruokaisena eläimenä rotta pärjää metsäluonnossakin, mutta pääasiassa se elää ihmisasumusten lähistöllä.

– Villi luonto on rotalle turvaton. Ihmisasutus tarjoaa aina jätteitä ravinnoksi ja erilaisia koloja suojapaikoiksi, Huitu sanoo.

Erityisen hyvin se viihtyy maatiloilla, joista löytyy rehua ravinnoksi ja kuivikkeita pesäluolien rakentamiseen.

Rottien ravinto on pääasiassa kasviperäistä. Esimerkiksi jyvät ja siemenet maistuvat hyvin. Tarvittaessa sille kelpaa myös eläinperäinen ravinto, ja ruokalistalla voi olla esimerkiksi linnunmunia ja -poikasia.

Ihminen ja rotta ovat käyneet keskinäistä taisteluaan jo vuosisatoja. Rotta on ihmiselle vahingollinen monella eri tavalla. Se pilaa eritteillään ravintoa ja rehuvarastoja. Suurin uhka on tautiriski: rotat levittävät monia bakteeri- ja virustauteja, kuten salmonellaa, yersiniaa ja leptospiroosia. Ne myös kantavat kirppuja ja puutiaisia.

Vaikka ulkomaailma on rotan näkökulmasta vihamielinen, se on onnistunut hyvin välttämään lopullisen tuhonsa.

Yksi keino sopeutua uhkiin on tehokas lisääntyminen: naarasrotta tuottaa keskimäärin 20 jälkeläistä vuodessa. Sukukypsyyden se saavuttaa jo muutaman kuukauden ikäisenä.

Leuto talvi tekee lisääntymisestä tehokkaampaa ja poikaset selviytyvät paremmin. Rotalla voi olla vuodessa jopa kuusi poikuetta.

Vuosia jatkunut taistelu elintilasta on muokannut rotasta varovaisen kulkijan.

– Rotta on epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mikä auttaa sitä välttämään vaaroja. Se ei heti kiinnostu tutulle reitille asetetusta syötistä, vaan suhtautuu siihen varoen. Se voi jopa syödä vähäisen määrän syötissä olevaa myrkytettyä ruokaa. Jos siitä tulee huono olo, loput herkkupalasta jätetään syömättä, Huitu tietää.

Otso Huitu arvelee, että juuri rotan neofobisuus, eli taipumus karttaa reviirillään kaikkea uutta, on auttanut sitä selviämään hankalissa elinympäristöissä.

– Rottasodissa ovat jääneet henkiin epäluuloiset ja varovaiset yksilöt, ja nämä ominaisuudet ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Rotat elävät perheryhmissä, joissa on yksi täysikasvuinen uros ja yksi tai useampia naaraita poikasineen. Perheryhmät puolestaan muodostavat klaaneja, joiden sisällä on vakiintunut arvojärjestys. Yhden perheryhmän käytäväverkosto on halkaisijaltaan 10–30 metriä.

Kaupungeissa niiden tekemät käytävät kytkeytyvät usein kunnallisteknisiin rakennelmiin, kuten viemäreihin.

– Rotat ovat oppineet hyödyntämään tehokkaasti ihmisen rakentamia käytäviä, putkistoja ja rakennusten perustusten koloja. Esimerkiksi viemärit tarjoavat niille lämpöä, suojaa, vettä ja ravintoa. Rotta voi kulkea viemäriputkea pitkin wc-pönttöön, mikä on kokeellisesti todistettu. Sekin ajatus vähentää tämän jyrsijän suosiota, Huitu kertoo.

Onko rotta sitten älykäs?

– Jos älykkyys on sitä, että pärjää omassa elinympäristössään, rottaa voidaan pitää älykkäänä. Jos ajatellaan eläinkuntaa yleensä, ei rotta toki ole tyhmimmästä päästä. Se on hyvin oppimiskykyinen otus, mutta ei toki delfiinin veroinen, Huitu muotoilee.

Oppimiskyvystä kertoo esimerkiksi se, että tiedekeskus Heurekassa järjestetään rottakoripallonäytöksiä. Rotat tekevät pienellä pallolla koreja, kunhan saavat makupalan suorituksensa jälkeen.