Sää oli pettymys valokuvaajan vappuretkellä – matka päättyi hätäjarrutukseen

Luontokuvaaja Jussi Murtosaari kertoo Luonto kuvaan -palstalla kokemuksistaan.

Tämän kevään Vappukatselmus Ahvenanmaalla oli ilmojen puolesta pettymys. Vain kotiinlähtöpäivä oli keväinen päivä, aurinkoinen ja siedettävän lämmin. Nopeasti auringonpaiste sai myös päiväperhoset nousemaan siivilleen.

Parin tunnin retkellä silmiin osui tusinan verran sitruunaperhosia, muutama nokkosperhonen ja yksi suruvaippa. Kukkia perhosille löytyi jo jonkin verran, ravintoa olisi tarjolla mutta lämpöä puuttui. Tutuilta paikoilta löytyi muutama kukkiva suomukka. Laji on lehtivihreätön loinen, joka hankkii yhteyttämistuotteet pähkinäpensailta. Sinivuokot olivat hyvin kukassa ja vanhalta paikalta löytyi yhä lajin koko värikirjo. Parin neliön alueella on täysin valkoisia ja normaalin sinivioletteja kukkia. Varsinainen erikoisuus ovat kuitenkin tämän kasvupaikan kirkkaan vaaleanpunaiset kukat.

Metsäkauris on Ahvenanmaalla yleinen, mutta arka kaunotar. Keväällä lajin ulkonäkö vaihtelee suuresti. Osa otuksista on vielä paksussa ja harmaassa talvikarvassa. Uskaliaimmat ovat jo pitkälti punaruskeassa kesäturkissa. Suurin osa kauriista on kuitenkin vaihtelevan koinsyömän näköisiä, kun ovat keskellä karvanvaihtoa. Pukit ovat vielä pääosin nahkasarvisia ja osa viimevuotisista vasoista kulkee yhä emänsä mukana. Laji on maakunnassa suosittu riistaeläin ja näin se suhtautuu ihmisiin terveen epäluuloisesti. Useimmiten jopa auton hidastaminen, saati pysäyttäminen, saa kauriit varuilleen tai jopa pakosalle. Lajin saakin nykyään helpommin kuvattua mantereen puolella.

Lintuja kameran ulottuville eksyi normaalivuosia vähemmän. Merihanhia tuli kuvattua, kun niitä oli hyvin tarjolla. Mustakurkku-uikkuja ja silkkiuikkujakin oli melko mukavasti nähtävillä, mutta kuvat jäivät aika vaatimattomiksi.

Tiedonkulku on nykymaailmassa nopeaa, joten myös muiden tekemät lintuhavainnot ovat nopeasti kaikkien tiedossa. Kävin itsekin katsomassa kahta tietoon tullutta jalohaikaraa Jomalassa. Ne löytyivät helposti, mutta pysyttelivät turhan etäällä kunnon kuvia ajatellen.

Lähistöltä löytyi myös viime vuosien vakioasukki, pähkinänakkeli. Se oli jo tutkailemassa sopivia pesäkoloja. Retken pelasti varsinaisesti kuitenkin lähtöpäivänä vaimon löytämä haukka. Olin itse ajovuorossa, kun tietoa alkoi takapenkiltä tulla. Siinä vaiheessa, kun kuulin haukalla olevan syvälovinen pyrstö tyssäsi matka hätäjarrutukseen. Auton yllä kaarteli komea isohaarahaukka.