Tuliko raitapaidoista ronkeleita?

Vuosituhannen vaihteessa piti pilkkikisoissa pärjätäkseen kantaa puntarille 10 kilon ahvenpussi. Nyt saaliit ovat monin paikoin puolittuneet.

Välillä tuntuu siltä, että kun ennen pilkittiin kymmenen kiloa ahvenia, niin nyt teettää töitä saada pakkiin kymmenen kalaa, toteaa jyväskyläläinen pilkkikonkari Keijo Flyktman.

Kalastajien tuntemukset saaliiden suhteen ovat tunnetusti varsin subjektiivisia, mutta kun samanlaista kommenttia kuulee kokeneiden kalamiesten suusta yhä useammin, täytynee asiassa olla jokin perä.

– Omalta osaltani ilmiötä selittänee myös se, että takavuosina tuli pilkittyä pientäkin kalaa pystypilkillä ja mormuskalla. Nykyään siiman päässä on tasapaino tai värikoukkupilkki isompien ahventen toivossa, Flyktman arvelee Kivijärven jäällä istuessaan.

Pilkkikilpailujen tuloskehitys antaa viitteitä siitä, että 2010-luvulla ahvenkannoissa on tapahtunut muutoksia. Viitasaarelainen kokenut kilpapilkkijä Niko Korhonen kertoo, että esimerkiksi Keiteleestä sai kilpailuissa vielä vajaa kymmenen vuotta sitten helposti 400–700 pikkuahventa lähes joka puolelta Muikunlahtea.

– Muutamaa vuotta myöhemmin samoilta paikoilta ei saanut välttämättä nykäisyäkään. Tuntuu uskomattomalta, että pienet ranta-ahvenetkin ovat kateissa.

Korhosen mukaan 2000-luvun vaihteessa lähes kisassa kuin kisassa ongittiin yli 10 kilon tuloksia, vaikka kala olisi ollut pientäkin.

– Nyt viiden kilon tulos on kova ja usein pärjää hyvin jo parin kolmen kilon pussilla.

Syitä ahvenkantojen vaihteluille voi lähinnä arvuutella.

– Ranta-ahventen katoaminen viittaisi siihen, että kutu on epäonnistunut useampana vuonna peräkkäin, Korhonen arvelee.

Leudoilla talvilla voi olla yllättäviä vaikutuksia kalojen käyttäytymiseen.

– Minulla on sellainen käsitys, että kun vesi jäähtyy todella kylmäksi ennen pysyvän jääpeitteen muodostumista, jäävät ahvenet levälleen alkutalveksi ja ne parveutuvat vasta keväämmällä. Siksi pilkkijän on vaikea tavoittaa niitä, Korhonen uskoo.

Teoria kylmän veden vaikutuksesta ahventen käyttäytymiseen saa tukea myös Jyväskylän yliopiston kalabiologian lehtorilta Timo Marjomäeltä. Vaikka vuoden keskilämpötilat ovat selvästi nousseet, on vesi järvien myöhäisen jäätymisen vuoksi talvisin aiempaa kylmempää.

– Lämpimintä 2–4-asteista vettä löytyy vain syvänteistä, joten osa ahvenista saattaa hakeutua niihin. Matalampien alueiden aiempaa kylmempi vesi taas voi passivoida kaloja, eivätkä ne ota pilkkiin. Perinteisesti toimineet pilkkipaikat ja -välineet ovat siis voineet muuttua, Marjomäki arvailee.

Toisaalta ilmaston lämpeneminen pidentää avovesikautta ja nostaa veden lämpötilaa kesällä, mikä vaikuttaa positiivisesti ahventen kasvunopeuteen ja lisääntymistehoon Keski-Suomen vesissä.

Marjomäen mielestä ahvenkantojen vaihtelussa voikin hyvin olla kyse luontaisesta, noin kymmenen vuoden syklisyydestä, joka kulkee Keski-Suomen järvissä kokolailla samassa rytmissä.

– Runsaiden vuosiluokkien ahvenet syövät isommaksi kasvettuaan nuorimpia lajikumppaneitaan. Näin ne pitävät pienen ahvenen määrän kurissa monta vuotta. Uusia runsaita vuosiluokkia syntyy jälleen suotuisina keväinä, kunhan edelliset runsaat vuosiluokat ovat harventuneet.

Kuhan kitusiin joutumisen Marjomäki ei usko olevan merkittävä ongelma ahvenille.

– Kuha käyttää ravintonaan pääasiassa kuoretta niissä järvissä, joissa sitä esiintyy. Petomaisen ahvenen biomassa on useimmissa järvissä niin paljon kuhaa suurempi, ettei kuha ole ahvenkannan säätelijänä keskeisin, vaikka se pientä ahventa syökin.

Yksi asia on ainakin muuttunut takavuosista. Yhä useammalta paistinahvenia tavoittelevalta pilkkijältä löytyy repustaan kaikuluotain.

– Kaikuluotaimen avulla saalista voi saada silloinkin, kun kala on heikolla syönnillä. Kun tietää, että alla on kalaa, voi kokeilla rauhassa eri niksejä, joilla kalan saa iskemään, kuvailee Uuraisten Jokihaarassa asuva Tapani Hietala.

Hietala sanoo, että esimerkiksi Keiteleessä 10 metrin syvyyksissä kalat ovat niin väljässä vedessä, ettei niitä ilman kaikua tahdo löytää.

– Yleensä olen onnistunut saamaan Keiteleestäkin 4–5 kilon pussin paistinahvenia.