Varma kevään merkki

Leudossa suojasäässä hangella kömpi hankikorri.

Aina se jaksaa yllättää ja ihastuttaa, kevään ensimmäinen uuden hyönteissukupolven edustaja. Tänä vuonna se sattui kohdalleni Konneveden Siikakosken partaalla 22. maaliskuuta. Leudossa suojasäässä hangella kömpi hankikorri. Laji on erityisen odotettu vieras kalamiespiireissä. Koskikorentojen joukkokuoriutumiset herättävät myös kalojen mielenkiinnon. Pitkän talven jälkeen tarjolla on taas tuoretta hyönteisravintoa ja paljon. Parhailla koskipaikoilla korreja voi aikuistua tuhansittain saman päivän aikana. Tällainen kertoo myös osaltaan veden puhtaudesta ja muutenkin virran mainiosta luonnontilasta. Koskikorentojen toukat vaativat puhdasta ja hapekasta vettä pärjätäkseen. Aikuisilla hankikorreilla herkuttelevat jalokalat erehtyvät toisinaan myös taitavasti sidottuihin, korreja matkiviin perhoihin. Tämä kalastusmuoto on melko uusi ilmiö, mutta Kainuussa se saa nykyään jopa hotelliyrittäjiä järjestämään erityisiä korriviikkojen tarjouksia kalastajille.

Hankikorri on ihmisille vanha tuttu ympäri Suomea. Se tunnetaankin monilla eri nimillä paikkakunnasta riippuen. Laji on yleisempi pohjoisessa kuin etelässä. Hankikorrin vanha lajinimi oli sumukorento. Nykyinen nimi on ollut alunperin käytössä lähinnä Lesti-, Kala- ja Pyhäjokivarsilla. Länsipohjassa se tunnettiin selvästi mahtipontisemmilla kutsumanimillä, koskisonni tai koskensonni. Oululaiset pitivät sitä potkapekkana ja kemijärveläiset purnupekkana. Rakkaalla lapsella on perinteisesti ollut monta nimeä.

Kuvaajan kannalta hankikorri on melko mukava kohde. Laji on liikkeellä aikaisin keväällä ja toisinaan myös huomattavan runsaslukuisena. Tämä helpottaa otusten havaitsemista. Laji on lentokykyinen, mutta melko kömpelö. Hangella kömpivät hyönteiset ovat myös kohtalaisen verkkaisia liikkeissään ja sekin sopii kuvaajan tarpeisiin. Näissä tapauksissa valotusta on syytä korjata ylivalotuksen suuntaan, jotta lumi on kuvissakin valkoista ja korrissa hieman sävyjäkin mustan lisäksi. Hankikorri on myös kohtalaisen litteä otus, joten terävyysalueen hallinta on kohtalaisen vaivatonta ilman mahdotonta himmentämistäkin. Parhaat kuvauspaikat ja -ajat vaativat kuitenkin reipasta retkeilyä. Usein samoilla paikoilla näkee kevään viimeisiä koskikaroja ja ensimmäisiä muuttaneita vesilintuja, joten kuvattavaa löytyy aina, vaikka hankikorrit eivät heti kohdalle osuisikaan.

Sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta: www.ksml.fi/teemat/era-ja-luonto

Hankikorri lienee karaistunein kaikista