Kuva: Jussi Murtosaari
Käpytikka on Suomen yleisin tikka. Se pesii läpi koko Keski-Suomen. Koiraan
niskassa on punainen laikku, joka naaraalta puuttuu. Nuorten lintujen koko
päälaki on punainen. Harteilla on suuret valkoiset laikut. Selkä on muuten
musta. Pyrstön alus räikeän punainen.
Laji viihtyy kaikenlaisissa metsissä. Kesällä ruokalistalla on hyönteisiä,
talvella pääasiassa siemeniä, mutta myös ruokintapaikan tali maistuu.
Käpytikan talvisen pajan huomaa helposti suuresta maahan kerääntyneestä
käpykasasta. Usein syvennys käpyä varten naputetaan puiseen sähköpylvääseen.
Käpytikan keväinen, lyhyt ja nopea rummutussarja on monille tuttu. Linnun
tsik-vihellystä kuulee ympäri vuoden.
Pesä on itse hakatussa kolossa muutaman metrin korkeudella. Poikasten
kerjuuääni paljastaa pesäpaikan satunnaisellekin ohikulkijalle. Poikueita
varttuu yksi kesässä.
Käpytikka on pääasiassa paikkalintu, mutta huonoina käpyvuosina esiintyy myös
joukkovaelluksia. Linnut puolustavat reviiriään myös talvella.
Lajin aiempi ”virallinen” nimi oli isotikka. Muita rinnakkaisnimiä ovat mm.
kirjavatikka, koreatikka ja punatikka.
- Ruumiin pituus 24–26 cm
- Kolopesijä
- Paikka- ja osin vaelluslintu
