Palokärki

Kuva: Jussi Murtosaari

Suurin tikkamme on lähes kauttaaltaan musta. Vain päässä on punaista, koiraalla koko päälaki, naaraalla laikku niskapuolella.

Palokärki on myös melkoisen näkyvä ja kuuluva. Keväinen rummutus ja kuikutus on monille tuttua. Kri-kri-kri -lentoääntä kuulee ympäri vuoden. Laskeuduttuaan lintu viheltää pitkään ja kimeästi.

Laji suosii suuria metsiä ja rauhallisia ympäristöjä, varsinkin pesimäaikaan. Talvisin lintuja tapaa kuorimassa sairaita puita jopa kaupunkien keskustoista. Pesää varten tikka tarvitsee järeän puun, johon se kolonsa kovertaa. Tikan voimista kertoo se, että pesiä on löydetty jopa painekyllästetyistä voimalinjatolpista. Palokärjen vanhat pesäkolot ovat tärkeitä pesäpaikkoja muille linnuille. Niitä käyttävät varsinkin helmipöllö ja telkkä. Talvisin palokärjet yöpyvät vanhoissa pesäkoloissaan.

Palokärki syö hyönteisiä. Herkkua ovat hevosmuurahaiset, joiden löytämiseksi se hakkaa isoja koloja puihin, jotka ovat sisältä lahoja, mutta näyttävät päältä päin terveiltä.

Palokärki esiintyy harvalukuisena koko Keski-Suomessa.

Rinnakkaisnimiä ovat mm. mustatikka ja palotikka.

- Ruumiin pituus lähes 50 cm

- Kolopesijä

- Paikkalintu

Haukat

Kanahaukka
Maakotka
Varpushaukka

Kanalinnut

Fasaani
Metso
Pyy
Riekko
Teeri

Kertut

Hippiäinen

Kyyhkyt

Kesykyyhky

Nakkelit

Pähkinänakkeli

Peipot

Isokäpylintu
Punatulkku
Tikli
Urpiainen
Viherpeippo
Vihervarpunen

Pöllöt

Helmipöllö
Hiiripöllö
Huuhkaja
Lapinpöllö
Lehtopöllö
Viirupöllö

Puukiipijät

Puukiipijä

Tiaiset

Hömötiainen
Kuusitiainen
Pyrstötiainen
Sinitiainen
Talitiainen

Tikkalinnut

Harmaapäätikka
Käpytikka
Palokärki
Pikkutikka
Pohjantikka
Valkoselkätikka

Varislinnut

Harakka
Kuukkeli
Naakka
Pähkinähakki
Varis

Varpuset

Varpunen