Kuva: Jussi Murtosaari
Suurin tikkamme on lähes kauttaaltaan musta. Vain päässä on punaista,
koiraalla koko päälaki, naaraalla laikku niskapuolella.
Palokärki on myös melkoisen näkyvä ja kuuluva. Keväinen rummutus ja kuikutus
on monille tuttua. Kri-kri-kri -lentoääntä kuulee ympäri vuoden.
Laskeuduttuaan lintu viheltää pitkään ja kimeästi.
Laji suosii suuria metsiä ja rauhallisia ympäristöjä, varsinkin pesimäaikaan.
Talvisin lintuja tapaa kuorimassa sairaita puita jopa kaupunkien
keskustoista. Pesää varten tikka tarvitsee järeän puun, johon se kolonsa
kovertaa. Tikan voimista kertoo se, että pesiä on löydetty jopa
painekyllästetyistä voimalinjatolpista. Palokärjen vanhat pesäkolot ovat
tärkeitä pesäpaikkoja muille linnuille. Niitä käyttävät varsinkin helmipöllö
ja telkkä. Talvisin palokärjet yöpyvät vanhoissa pesäkoloissaan.
Palokärki syö hyönteisiä. Herkkua ovat hevosmuurahaiset, joiden löytämiseksi
se hakkaa isoja koloja puihin, jotka ovat sisältä lahoja, mutta näyttävät
päältä päin terveiltä.
Palokärki esiintyy harvalukuisena koko Keski-Suomessa.
Rinnakkaisnimiä ovat mm. mustatikka ja palotikka.
- Ruumiin pituus lähes 50 cm
- Kolopesijä
- Paikkalintu
