Norsujen orpokoti on vetonaula

Moni norsunpoikanen on päätynyt Keniassa orpokotiin salametsästyksen vuoksi.

Tässä on Pare, hänen emonsa kuoli salametsästykseen. Tässä on Malkia, hänen äitinsä jouduttiin lopettamaan sairauden vuoksi. Tässä on Wanjala, hän oli huonossa kunnossa kuivuuden vuoksi. Tässä on Murit, hänet löydettiin pudonneena lähteeseen.

Julius Chiweka luettelee yhteensä 26 norsunpoikasen nimet ja kertoo, miksi ne ovat päätyneet Nairobissa sijaitsevaan orpokotiin. Tarinoissa toistuvat salametsästys, kaivoihin tai luonnonlähteisiin putoaminen ja kuivuuden aiheuttamat kuolemat.

Norsujen orpokotia ylläpitävä David Sheldrick Wildlife Trust on toiminut Keniassa jo 40 vuotta.

Emottomiksi jääneiden norsujen lisäksi säätiö pelastaa myös sarvikuonoja. Eläimet hoidetaan kuntoon Nairobin kansallispuiston laidalla sijaitsevassa orpokodissa ja palautetaan luontoon, kun ne ovat kunnossa ja aikuistuneet.

Hoito orpokodissa kestää vuosia, ja palautusprosessikin on hidas. Voi kestää useita vuosia ennen kuin esimerkiksi norsu on valmis liittymään johonkin laumaan luonnossa.

Tähän mennessä orpokodin norsuja on saatu palautettua luontoon yli 200.

– Annamme norsuille aina itselleen mahdollisuuden päättää, haluavatko ne mennä luontoon. Aina ne lopulta haluavat, Chiweka kertoo.

Norsujen orpokoti sijaitsee Nairobin kansallispuiston laidalla noin puolen tunnin ajomatkan päässä Nairobin keskustasta. Kerran päivässä orpokoti avautuu tunnin ajaksi vieraille, kello 11–12. Vain joulupäivänä ovet ovat kiinni koko päivän.

Orpokoti on suosittu turistikohde, mutta siellä vierailee myös paikallisia ihmisiä. Ovet avautuvat vierailijoille kello 11 aamulla, ja vähän ennen avaamisaikaa porteille on jo pitkä jono.

Käynti orpokodissa edellyttää vähintään 500 Kenian shillingin eli noin viiden euron lahjoituksen tekemistä. Vierailutunti onkin osa säätiön rahankeruuta, minkä lisäksi norsujen ystävä voi esimerkiksi adoptoida norsun vähintään 50 dollarin vuosimaksulla.

Vaikka vierailijoilta saisi helposti kerättyä enemmänkin pääsymaksuja, aukioloaika on haluttu rajata yhteen tuntiin päivässä. Syynä on Julius Chiwekan mukaan se, ettei norsuja haluta totuttaa liiaksi ihmismassoihin. Säätiön tarkoitus on palauttaa eläimet luontoon, ei tehdä niistä eläintarhamaista viihdettä turisteille.

Norsunpoikaset tosin eivät tunnu vierastavan lanka-aidan reunalle kerääntynyttä ihmisjoukkoa, vaan painautuvat vierailijoiden jalkoihin ja odottavat silityksiä.

Herkempiä sarvikuonoja turisteille ei esitellä.

Salametsästys on yhä yksi suurimmista Afrikan villieläimiä uhkaavista asioista.

African Wildlife Foundationin mukaan viime vuonna noin 35 000 norsua salametsästettiin Afrikassa. WWF arvioi, että Afrikan norsukanta on tällä hetkellä noin 415 000, kun vielä 1900-luvun alkupuolella määräksi arvioitiin 3–5 miljoonaa.

Norsunluusta 70 prosenttia päätyy Kiinaan, ja siitä valmistetaan esimerkiksi koruja ja astioita.

Orpokodin ja eläinlääkäritoiminnan lisäksi David Sheldrickin säätiö tekee myös valistustyötä, jolla yritetään puuttua salametsästykseen.

Lisäksi säätiöllä on kahdeksan yksikköä, jotka partioivat Tsavon kansallispuistossa ja yrittävät saada salametsästäjiä kiinni.

– Jos ostat salametsästettyjä tuotteita, olet yhtä syyllinen kuin salametsästäjä, Julius Chiweka vetoaa yleisöön.

Mikäpä olisi parempi hetki vedota eläintensuojelun puolesta kuin se, kun monisatapäinen yleisö katselee tuttipullosta maitoa imevää norsuvauvaa?