Salsa vaihtui suruajaksi

Fidel Castron kuolema: Kuuba hiljeni yhdeksäksi päiväksi.

Kahden viikon musiikkimatkamme alkaa lupaavasti: kuulemme vanhaa perinnemusiikkia ja pääsemme nykysalsan rytmiin Havannan vanhan kaupungin ravintoloissa.

Kolmas aamu tuntuu hiljaiselta. Saamme tiedon, että Fidel Castro on kuollut. Ihmiset liikkuvat askareissaan, mutta stereot eivät soi. Kuljettaja sovittelee laukkujamme matka-automme tavaratilaan.

– Isä on poissa, hän kommentoi.

Pieni seurueemme suuntaa itään. Edessä on 900 kilometriä ajoa: Cienfuegos, Trinidad, Camagüey, Santiago de Cuba.

Maahan julistetaan yhdeksän päivän suruaika. Historia nousee iholle. Ajamme päinvastaiseen suuntaan reittiä, jota pitkin Fidel sisseineen eteni Santiago de Cubasta Havannaan noin 58 vuotta sitten. Samaa tietä palaa hänen tuhkauurnansa autosaattueessa jossakin perässämme.

Pysähdymme Santa Clarassa, minne Fidelin taistelutoveri Che Guevara on haudattu. Juhlava betoninen mausoleumi; ei jälkeäkään Che-markkinahumusta. Chen ja hänen taistelutovereidensa kuvat kiertävät seinää, jonka uumenissa ovat heidän tuhkauurnansa.

Liput ovat puolitangossa. Kävelemme lämpimässä illassa Cienfuegosin rantabulevardia ja katselemme auringonlaskua Karibianmereen. Suruajan vaikutukset alkavat tuntua: puiston ulkoilmaravintolassa ei myydä alkoholijuomia eikä orkesteri soita. Vain kaskaat sirittävät.

Sama hiljaisuus vallitsee muissakin kaupungeissa. Oppaamme puistelee päätään: ei tällaista ole ollut koskaan. Majataloissamme väki katselee televisiosta Fidelin muisto-ohjelmia.

Musiikkiohjelmamme piti huipentua Santiago de Cuban salsaklubien sykkeessä. Nyt Santiago on hautajaiskaupunki. Tuhansittain väkeä tungeksii katujen varsilla, kun hautajaissaattue tulee kaupunkiin. ”Yo soy Fidel” (minä olen Fidel) –huudot raikuvat, Kuuban pienoisliput heiluvat. Ihmiset ovat vakavia ja mutta eivät surun murtamia.

Vallankumousaukiolla meitä on kymmeniä tuhansia muistotilaisuudessa. Raúl Castro kertaa isoveljensä ja Kuuban saavutuksia. Hän sanoo Fidelin tahdon olevan, ettei hänelle nimetä monumentteja eikä pystytetä patsaita. Iskulauseet kaikuvat voimakkaina, tunnelma on tiheä ja isänmaallinen.

Palaamme Havannaan. Kävelykadulla soi taas. Ehdimme tankata hetken elävää musiikkia kotimatkalle.