Sitkeät tallaajat näkevät kaupungin juostessaan

Ensin tehdään urheilusuoritus, ja sitten lomaillaan.

Kuudessatoista maassa yhteensä 51 maratonia juosseella Markku Rantamalla, 63, ei ole kertomansa mukaan yhtään kielteistä kokemusta 42 kilometrin 195 metrin taivalluksilta.

– Päällimmäisinä huipputapahtumina ovat olleet New Yorkin ja Bostonin maratonit. New York on matkailukohteena hieno. Reitti menee viiden kaupunginosan läpi, joten siinä näkee suunnilleen kaikki ”Nykin” kaupunginosat. Kannustus siellä on mahtavaa. Järjestäjien mukaan reitin varrella on 1–2 miljoonaa katsojaa ja juoksijoita luokkaa 40 000, Rantama ihastelee.

Hänelle maratonit ovat olleet tapa matkailla ympäri maailmaa. Kaukaisin elämys on Honolulusta Havaijilta. Suosituimpiin kisoihin voi päästä vain karsintojen tai arvonnan kautta.

– Yleensä maratonreissut järjestetään niin, että juoksu on matkan alussa. Sitten voi loppuviikon lomailla ja katsella ympäristöä.

Suomen suurin juoksutapahtuma, Helsinki City Marathon, kerää elokuussa pääkaupunkimme kaduille vuosittain 4 000:sta reiluun 6 000:een juoksijaa. Viime vuonna ulkomaalaisten osallistujien osuus kipusi 20 prosentista jo 30:een. Tänä vuonna kaduilla kirmataan 37. kerran.

– Meidän selvä etumme on, että meillä on todennäköisesti 18–22 astetta lämmintä. Se on hyvin säädyllinen ilma, kun esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa on silloin kauhean kuuma, kilpailunjohtaja Markku Haverinen toteaa.

Maratoonarit juoksevat tyypillisesti vain yhden tai kaksi kisaa vuodessa, eivätkä Helsingin rahkeet riitä kilpailemaan maailman huipuista. Haverisen mukaan kovimmat palkinnot voivat nousta useisiin satoihin tuhansiin euroihin, kun Helsingissä jaetaan vain muutamia tonneja.

Suomen puhdas ilma ja turvallisuus ovat Haverisen mukaan valttikortteja, joiden arvo on vain noussut.

Maratonin voi viettää myös huvittelemalla, kuten Ranskan Médocin viinimaratonilla.

– Sinne mennään huvittelemaan ja juodaan viiniä maratonin aikana. Urheilujuomaa ei ole tarjollakaan, Rantama huomauttaa.

Médocin punaviinituotantoalue on antanut nimensä tapahtumalle, jonka lähtö ja maali sijaitsevat Bordeaux’n pohjoispuolella Pauillacin kylässä.

Suomeenkin on rantautunut juoksu- ja hölkkätapahtumia, joissa kartetaan ryppyotsaista tulosurheilua.

– Kohta liikunnassa on tärkeämpää liikevaihto kuin liike itsessään. Juoksutapahtumat ovat pian sellaisia, että mieluummin juostaan vähän, juodaan ja juhlitaan paljon, sanoo kuopiolainen liikuntafysiologi Antti Jylhä.

–Kilpailevia juoksijoita meillä on nykyään tosi vähän. 1970-luvulla se oli päinvastoin: kaikki treenasivat menestyäkseen, eikä hölkkäkulttuuria ollut ollenkaan, hän vertaa. Jylhä on itsekin juossut parikymmentä maratonia ja vajaa kymmenen vielä pidempää ultrajuoksua reilun kymmenen vuoden aikana.