Kolumni: Älkää soittako Anneli Auerille.

Haastatteluissa esiintyy nainen, joka on syytön kaikkeen, kirjoittaa Janne Laitinen.

Tamperelaisessa kirjakaupassa nainen puhuu hiljaa mikrofoniin. Anneli Auer kertoo, kuinka hankala oli kirjoittaa kirjaa vankilassa ilman tietokonetta.

Teinit tirskuvat, aikuiset ovat kohteliaasti hiljaa. Sitten otetaan selfieitä ja jaetaan nimmareita. On vaikea sanoa, olenko todistamassa oikeusmurhan kokeneen naisen ristiretkeä vai friikkisirkusta. Väärältä tämä kuitenkin tuntuu.

Auer ei murhannut miestään. Näin on oikeus päättänyt, ja muu on pelkkää spekulointia.

Auer on syyllistynyt törkeisiin seksuaalirikoksiin. Näinkin on oikeus päättänyt – rangaistuksen sovittaminen jatkuu nyt ehdonalaisessa vapaudessa.

Ja siinä hän nyt istuu, puffaamassa muistelmiaan ja kertomassa, millaista on olla uhri. Hänellä on päällään valkoinen neule – viattomuuden väri.

Auer joutui julkisuuteen tahtomattaan, mutta nyt hän ei malta poistua sieltä. Toisin kuin oikeudenkäyntien aikana, nyt hän voi itse vaikuttaa siihen, missä valossa hänet esitetään.

Kirjakauppakiertueen lisäksi Aueria on haastateltu syyskuussa ainakin MTV:n Enbuske, Veitola & Salminen -show’ssa, Radio Rockin Korporaatiossa ja Yleisradion Perjantai-ohjelmassa. Niissä esiintyy nainen, joka on syytön kaikkeen. Nainen, joka kaipaa lapsiaan, kuuntelee Madonnaa ja uskoo yhä tosirakkauteen.

Radio-ohjelma Korporaation Harri Moisio sanoi ääneen sen, että median suhtautuminen Aueriin on kaksinaismoralistinen.

– Jos mies olisi tuomittu lapsiin kohdistuneista seksirikoksista, en edes harkitsisi kutsumista haastatteluun, Moisio sanoi ohjelmassa.

Niinpä. Jos mies tuomittaisiin törkeistä raiskauksista ja törkeistä lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä, emme myöskään jonottaisi päästäksemme hänen kanssaan yhteiskuvaan. Pitäisimme häntä ihmishirviönä.

Moisio ei jatkanut ajatustaan loppuun asti. Miksi Auer sitten kutsuttiin?

Ulvilan tapaus on Suomen rikoshistoriassa ainutlaatuinen. On kai väistämätöntä, että tarina kiinnostaa yleisöä. Siksi meillä on nyt ohjelmia, joissa rangaistustaan kärsivä seksuaalirikollinen saa kyseenalaistaa tuomioitaan.

Tämä sopii Auerille, sillä hänen väitteitään on mahdoton kumota – asiakirjat ovat salaisia. Auer-haastattelut ovat journalistinen rimanalitus, kuin oikeudenkäynti ilman syyttäjää.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.