Kolumni: Jumala on yhtä todellinen kuin S-ryhmä

Raamattu on mielikuvituksen tuotetta niin kuin feminismi ja suuseksikin, mutta sillä ei ole mitään väliä, kirjoittaa Perttu Häkkinen.

Monista ateisteista, skeptikoista ja sekulaareista kansalaisista on lysti suomia uskontoja ja niiden pyhiä kirjoituksia.

Näin agnostikon näkökulmasta siinä ei ole mitään väärää: kristittyjen, muslimien, juutalaisten ja jainalaisten näkemyksiä saa arvostella.

Toivoisin ihmisten kuitenkin väistävän banaaleimmat argumentit, jotta uskontokritiikin taso pysyisi korkeana. Ohessa muutama yleinen väite koskien kulttuuriimme juurtunutta kristinuskoa, mutta samat esimerkit pätevät lähes uskontokunnasta riippumatta.

1) Raamattu on satukirja.

Ei ole. Raamattu on myyttikokoelma.

Myytti puolestaan ei ole satu vaan yksilön tai yhteisön historiaa selittävä ja elämänmenoa ohjaava symbolinen kehyskertomus. Suomessakin niitä on useita: esimerkiksi sisumyytti ja talvisodan henki -myytti.

”Akateemista historiantutkimusta voi yrittää myydä myyttien purkamisena, mutta totuutta selvittävä esitys ei pelaa samalla kentällä kuin joukkotunteita ruokkiva. Sen vuoksi myytit elävät parhaastakaan tutkimuksesta järkkymättä”, on professori Juha Siltala ansiokkaasti muotoillut.

Myytteihin siis jollain tasolla uskotaan, satuihin ei. Ne vaikuttavat käsityksiin itsestämme ja yhteisöstämme ja muokkaavat käytöstämme.

2) Raamattu on mielikuvituksen tuotetta.

Mitä sitten? Niin ovat jääkiekon säännöt, ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, diskomusiikki, sosiaalidemokratia, painovoima-aallot, valtioiden rajat, feminismi, nyhtökaura, mäkihyppy, oikeisto–vasemmisto-jako, suuseksi, Koraani, kansallissosialismi, Tuntematon sotilas, maailmankaikkeus, antibiootit, internet, tasa-arvo, kvanttimekaniikka, amfetamiini, kiky-sopimus, Dostojevskin romaanit, suoratoistopalvelu ja vapaa markkinatalouskin.

3) Jumalaa ei ole olemassa.

Erikoinen väite: ”jumalaksi” nimetyn olion kausaalinen vaikutus konsensustodellisuuden tapahtumiin on kiistämätön.

Jopa tapaluterilaisessa Suomessa ”jumala” on yhtä vaikutusvaltainen toimija kuin S-ryhmä. Kummallakin on toimipiste lähes joka kylässä ja useampi jokaisessa suuressa kaupungissa.

”Yliluonnollisilla” ja uskonnollisilla kokemuksilla on ulkomaailmaan ulottuvia reaalisia vaikutuksia, joita esimerkiksi sosiaalipsykologia kaiken aikaa sujuvasti tutkii.

Tai kuten pragmatistifilosofi William James aikanaan osuvasti totesi: ”Sitä, mikä vaikuttaa todellisuuteen on myös kutsuttava todellisuudeksi.”

Millaista on sitten luonteeltaan tasokas uskontokritiikki? Annan esimerkin.

Järjestäytyneet uskonnot pyrkivät omimaan, monopolisoimaan ja selittämään mysteerin, joka tosiasiallisesti kuuluu kaikille.

Elämän.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.