Kolumni: Sosialismin lapset äänestivät natseja

Otto ja Berndina eivät olleet tulleet ajatelleeksi, että AfD-puolueen johto koostuu natseista.

Olin muutama vuosi sitten Greifswaldissa. Se on viidenkymmenentuhannen asukkaan yliopistokaupunki entisen Itä-Saksan alueella, Itämeren rannalla. Tutustuin siellä vanhempaan pariskuntaan, ja hetken rupateltuamme menimme yhdessä syömään pieneen DDR-tyyliseen Kantine-lounasravintolaan.

Berdina oli eläkkeellä oleva apuhoitaja, Otto entinen hitsari. He kertoivat eläneensä hyvän elämän DDR:ssä, mutta pariskunta oli iloinnut myös Saksojen yhdistymisestä. Heidät oli kuitenkin unohdettu ensihuuman jälkeen.

– Rahaa tuotiin lännestä rekkalasteittain, hautausmaita ja kirkkoja kunnostettiin, asfalttiteitä levennettiin, mutta ihmiset unohdettiin. Me idän asukkaat emme tunne enää tätä maata kotimaaksemme. Olemme hylkiöitä omassa maassamme, huokasi Berdina.

– Aina kun luulemme, että nyt me olemme saavuttaneet välinpitämättömyyden ja kaaoksen pohjan, niin alhaalta koputetaan. Viimeksi sen tekivät pakolaiset, lisäsi Otto.

Söimme hiljaisina knödeleitä, keitettyjä sianlihatäytteisiä taikinamöykkyjä ja minä katselin elegantteja metallisia kattovalaisimia, jotka muistuttivat menneestä ajasta. Mietin kuinka nopeasti itäsaksalaisetkin ovat unohtaneet solidaarisuuden ja internationalismin.

– Me äänestämme Vaihtoehto Saksalle -puo­luet­ta, koska se ajaa pienen ihmisen asiaa. Mikään muu puolue ei välitä meistä.

Ihmettelin, kuinka entiset DDR:n asukkaat voivat kannattaa natsipuoluetta. Molemmat katsoivat minua hämmentyneinä.

– Natsipuoluetta? ihmetteli Otto.

Jatkoimme pitkään keskustelua vielä sen jälkeen, kun olimme nauttineet jälkiruuaksi ison kupin kahvia ja apfelstrudelia eli omenapiirakkaa. Kumpikaan heistä ei ollut ajatellut, että Vaihtoehto Saksalle -puolueen johto koostuu natseista.

Keskustelu nousi mieleeni, kun olin Oulun senio­rimessuilla kirjailijavieraana. Heittäydyin kirjakahvilassa juttusille vanhemman herrasmiehen kanssa. Joimme kahvia ja haukkailimme korvapuustia.

– Vaimo kuoli vuosi sitten. Hän käytti tietokonetta sen verran, että pääsimme käsiksi terveydenhuollon Omakantaan. Hän vei tiedot ja taidot hautaan. Minä en osaa käyttää tietokonetta enkä älypuhelinta ja siksi olen luisunut maailmanmenosta pois. Olen tipahtanut reunan yli, eikä minunlaisistani ihmisistä perusta kukaan. Me, jotka emme osaa mennä nettiin, olemme omassa kotomaassa hylkiöitä.

Herrasmies pyyhkii hikeä otsaltaan isoon kangasnenäliinaan.

– Sinä kerroit puheessasi ilmastonmuutoksesta, globaalisaatiosta, digitalisaatiosta ja robotisaatiosta. Miksi me vanhukset emme saa elää viimeisiä elonvuosia yksinkertaisessa maailmassa, miksi meidän ei anneta kuolla rauhassa vaan meitä kiusataan kaikella tällä?

Kolumnisti on kirjailija ja taiteilija.