Kolumni: Tämä on huono kolumni

Kun voitin palkinnon kolumnikilpailussa, olin tikahtua vaatimattomuuteeni, kirjoittaa Heikki Kärki.

Lause tuli tytön suusta kuin verbaalinen pakkoliike. ”Tämä on varmaan väärin.”

Ala-asteen luokkatoverini ei vastannut oppitunnilla mihinkään ennen kuin oli vähätellyt osaamistaan ja ennakoinut epäonnistuvansa.

Se tuntui surulliselta ja oudolta. Etenkin, kun tyttö vastasi yleensä oikein. Aina piti silti ehtiä nöyristelemään.

Ensimmäiset työpaikkani olivat rakennustyömaa, teurastamo ja jääkiekkomailatehdas.

Niissä ei itsensä vähättelijöitä näkynyt. Suomalaisen duunarin ammattiylpeys näkyy ja kuuluu. Perkele, vedettiinpä sekin ilmastointiputki komeasti paikalleen 25 asteen pakkasessa!

Kun valmistuin yliopistosta, olin tottunut työläisammattien kielenkäyttöön. Sellaiseen, jossa hyvin tehdyistä asioista sanotaan, että tämä on tehty hyvin.

Mutta kun menin akateemisiin työpaikkoihin: kouluihin, toimistoihin ja toimituksiin, huomasin tulevani väärinymmärretyksi. Jos yritin kehua muita, minun luultiin piruilevan. Jos yritin kertoa, kuinka oma työni sujuu, minua pidettiin ylimielisenä mulkkuna. Vähemmästäkin ihminen suojautuu ironisen höhöttelyn taakse.

Työvuosien karttuessa olen ruvennut ymmärtämään kielipelejä ympärilläni. Minua on valistettu siitä, että on olemassa ”ylentämällä alentamista” eli kehumalla haukkumista. Olen myös havainnut, että päälleliimattu mukanöyryys on hyväksytty tapa puhua positiivisesti itsestään. Se on niin suosittua, että sille on jopa oma terminsä: humble brag – nöyrä itsekehu.

Minusta se on vaivaannuttavaa ja vaikeaa. Kun suomalainen kirvesmies saa urakkansa tehtyä, hän sanoo rinta rottingilla, että ”se on jämpti näin”. Kun suomalainen tietotyöläinen saa raporttinsa valmiiksi, hän alkaa mutista, että ”ei tästä oikein mitään tullut”.

Siihen minäkin nykyään pyrin. Kun sain palkinnon sanomalehtien kolumnikilpailussa, olin tikahtua vaatimattomuuteeni. Vaikka halusin huutaa, että ”jee, minutkin huomataan”, sössötin onnittelijoille jotain epämääräistä siitä, kuinka ”nämä nyt on mielipidekysymyksiä”. Ettei kukaan vain pitäisi niin ylimielisenä, että en muistaisi teeskennellä nöyrää.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.