Aurora-harjoitus: Suomalaiset hoitivat haavoittuneita ja saivat taistelukopterit kimppuunsa

Kansainvälinen valmiusjoukko testaa osaamistaan Ruotsin Aurora 17 -pääsotaharjoituksessa Gotlannissa.

Ajoneuvo on ajanut miinaan ja kolme vakavasti haavoittunutta ruotsalaista sotilasta makaa mutaisen tien poskessa Gotlannissa. Suomalaiset lääkintämiehet saapuvat paikalle ja ryhtyvät selvittämään tilannetta.

– Täällä on paineilmarinta, hengitys käy huonommaksi!

Yllättävän tilanteen ovat suomalaisille laatineet Aurora 17 -sotaharjoituksessa ruotsalaiset kouluttajat, jotka nyt seuraavat tarkasti, miten potilaiden tutkimus ja siirto sujuu.

– Edelleen vaikea hengittää! kuuluu lisää lääkintätarvikkeita vaativa määrätietoinen huuto.

Lopulta haavoittuneet saadaan paareilla ensihoitopaikalle ja edelleen kenttäsairaalaan Pasi-panssariajoneuvon kyydissä. Tai ei aivan kaikkia: ruotsalaiskouluttajan tuomio on, että yksi uhreista kuolee vammoihinsa.

Huoltojoukkueen lääkintäryhmä on osa suomalaista kansainvälisen valmiusjoukon jääkärikomppaniaa, joka osallistuu viikon ajan Ruotsin pääsotaharjoitukseen Gotlannissa. Saarelle saapui noin 150 varusmiestä sekä kantahenkilökuntaa, kalustoa – ja 1 260 kiloa taistelumuonaa.

– Omat eväät, vahvistaa Satakunnan jääkäripataljoonan komentaja everstiluutnantti Tapio Huhtamella.

Mielenkiintoiset maastot

Lyhyen matkan päässä ensihoitopaikasta tie on yhtä mutainen, mutta tilanne toisenlainen. Ruotsalainen pataljoonankomentaja on määrännyt suomalaiset vastahyökkäykseen Gotlannin pohjoisrannikolle maihinnousun tehnyttä merijalkaväkeä vastaan.

Yksi lähtöön valmistuvista on Tampereelta kotoisin oleva alikersantti Jasu, joka käyttää sovitusti vain etunimeään. Hän kertoo tienneensä Gotlannin harjoitusvierailusta jo varusmiespalvelukseen astuessaan.

– Minusta tämä on aika lailla vastannut odotuksia, Jasu arvioi.

Englanniksi käydyt juttutuokiot ruotsalaissotilaiden kanssa tuntuvat pysyneen asialinjalla – puolin ja toisin on muun muassa vertailtu kalustoa ja aseistusta. Huomio on myös kiinnittynyt Suomesta poikkeavaan maastoon, erityisesti sen tasaisuuteen.

–  Se helpottaa, koska asiat näkee jo pitkältä, mutta tuo kasvusto on sitten kyllä aika tiukkaa tavaraa, Jasu viittaa käkkärämäntyjen ja piikkipensaiden sekamelskaan.

Yksi asia sentään on entuudestaan tuttua jo kotimaasta: unet tuppaavat harjoituksessa jäämään vähiin.

"Veljiksi ja siskoiksi"

Aurora 17:n varajohtaja ja suunnittelua johtanut eversti Thomas Karlsson pitää läheisen kumppanin Suomen osallistumista Ruotsin harjoitukseen erittäin tärkeänä. Puhtaasti sotilaallisten tavoitteiden lisäksi hän nostaa esiin myös pehmeämmät arvot ja heittäytyy liki runolliseksi.

– Mitä enemmän harjoittelemme yhdessä, sitä useammin tapaamme ja sitä enemmän meistä tulee veljiä ja siskoja, Karlsson kuvailee.

Suomalaisella valmiusjoukolle suuri kansainvälinen harjoitus on koulutuksen huipennus ja mahdollisuus päästä peilaamaan omaa osaamista muihin. Kapteeni Patrik Lindberg on jo harjoituksen puolivälissä tyytyväinen komppaniaansa – varusmiehet eivät jää toiseksi ammattisotilaille.

– Oikein ylpeä voi olla omasta joukostaan, Lindberg sanoo.

Kansainvälisessä harjoituksessa voi myös tarjoutua tilaisuus nähdä yllättävän läheltä vähän harvinaisempaa sotakalustoa. Keskiviikkona suomalaiset joutuivat ainakin kahteen otteeseen amerikkalaisten Apache-taisteluhelikoptereiden hyökkäysten kohteeksi.