Kommentti: Kasvojen pesu onnistui - Marjamäki pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä

Pelitavallisilla asioilla pystyy kompensoimaan materiaalivajetta vain tiettyyn rajaan asti, kirjoittaa kiekkotoimittaja Tuomas Heikkilä Kölnistä.

Olipa Suomi sitten Kölnin ja Pariisin lopputaulukossa kolmas tai neljäs, ei kokonaisuus siitä muuksi muutu. Leijonat sai melko vajavaisella materiaalilla aikaan kelpo tuloksen, vaikka kisojen alkuvaiheessa peli pahasti piiputtikin.

Puolivälierä Yhdysvaltoja vastaan oli pelitaktinen mestariteos. Ruotsi sen sijaan ei välierässä tähän - tai mihinkään muuhunkaan - höynään mennyt ja nappasi finaalipaikan melkoisen vastustamattomasti. Pelitavallisilla asioilla pystyy kompensoimaan materiaalivajetta vain tiettyyn rajaan asti.

Sunnuntai-illan finaalissa kohtaavat ennakkoarvioiden kaksi suurinta mestarisuosikkia, Kanada ja Ruotsi.

Siinä kohtaavat myös näiden karkeloiden kaksi materiaaliltaan ylivertaisinta nippua. Kuten muuan Risto Dufva aikoinaan loihe lausumaan, ottelun voittaa useimmiten se joukkue, jolla on paremmat pelaajat.

Olisiko leijonat sitten voinut tehdä välierässä jotain toisin?

Olisi. Se olisi voinut olla rohkeampi ja aktiivisempi, sen olisi pitänyt olla ärhäkämpi alivoimalla. Nyt neliö makasi maalivahti Harri Säterin sylissä, kun John Klingberg ja William Nylander paukuttelivat ratkaisumaalit. Takaiskut nakersivat Suomen itseluottamusta ja pelirohkeutta isolla hampaalla.

Olisiko edellä mainittu toisintekeminen sitten vaikuttanut lopputulokseen?

Ei. Tai loppulukemiin ehkä, mutta voittajajoukkue ei olisi siitä muuksi muuttunut. Niin paljon edellä Ruotsi oli.

Jatkoa ajatellen Pariisin ja Kölnin anti lienee ollut ennen muuta päävalmentaja Lauri Marjamäen ja hänen valmennusryhmänsä jonkinlainen kasvojen pesu mahalaskusyksyn jälkeen. World cup meni vihkoon, eikä Karjala-turnauskaan antanut aihetta volttien heittelyyn.

Jälkiviisaana voi sanoa, että World cup taisi hankaloittaa Marjamäen leijonatietä. Se oli joutavanpäiväinen muoviturnaus yhdistelmäjoukkueineen, mutta Marjamäelle ja hänen valmennusryhmälleen melkoinen kiirastuli.

NHL-starbojen kanssa ei ihan löytynyt yhteistä kieltä ja tuloksellisesti umpisurkea rypistys naarmutti uuden päävalmentajan kilpeä.

Hyvä homma ei ollut sekään, että niskaan hengitti merkillinen johtoryhmä, jossa patsastelivat, osin NHL:n vaatimuksesta, kaikki yli tuhat NHL-ottelua pelanneet suomalaiset Jari Kurria ja Olli Jokista lukuun ottamatta.

Porukka nakersi nuoren päävalmentajan asemaa pelkällä läsnäolollaan, ihan ilman mitään tarkoituksellisuutta.

Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, "Late vaan, joka tykkää valmentaa" pääsee aikanaan aloittamaan toisen kautensa maajoukkueen päävalmentajana puhtaammalta pöydältä kuin sen ensimmäisen.