Hotelli Allegron pihaan helottaa aurinko Bernin kirkkaalta taivaalta. Tunnelma voisi olla auvoinen, mutta ei ole.
Se on apea.
Voipuneen näköiset suomalaiset jääkiekkoilijat raahaavat kapsäkkejään lentokentälle vievään bussiin. Kukaan ei hymyile.
- Tympeää lähteä kotiin, puolustaja Topi Jaakola huikkaa.
- Suomalaiselle jääkiekkoilijalle kotimatka ei ole paras matka, ei ainakaan näin toteutuvana, päävalmentaja Jukka Jalonen lisää.
- Tarina päättyi liian aikaisin.
Miksi peli hävisi?
Jalonen purkaa turnausta tummat lasit silmillään. Yhden nukutun - tai valvotun - yön jälkeen kaikki kulminoituu edelleen USA-ottelun merkillisiin vaiheisiin ja lukuisiin kysymysmerkkeihin.
- Mitä toisessa erässä tapahtui? Miksi koko puulaaki meni juntturaan? Miksi peli hävisi?
- Nämä asiat ovat minulle yhä arvoituksia.
Tähtilipun tasoitusosuman jälkeen Suomen paketti hajosi kohtalokkaasti.
- Joukkue muuttui yli-innokkaaksi ja ylihyökkääväksi. Se ei luottanut enää siihen, että olisi pystynyt hoitamaan tilanteen kärsivällisesti oman pelaamisen kautta, Jalonen selvittää.
- Aloimme oikoa - ikään kuin varastaa. En tiedä miksi.
Lopputulos oli karu. USA rokotti kurittomia Leijonia.
- Meitä vastaan ei oltu saatu ylivoimahyökkäyksiä koko turnauksen aikana. Yhtäkkiä amerikkalaisille annettiin valtuudet kahteen vyörytykseen. Molemmat päättyivät maaliin.
Koivu, Timonen...
Jalonen ei peittele harmiaan.
- Eniten miestä syö se, että emme saaneet ulosmitattua kaikkea tästä joukkueesta.
- Meillä oli toimiva pelitapa. Suomen on pakko lähteä siitä, että käytettävissä eivät ole maailman taitavimmat yksilöt, Leijonien käskijä muistuttaa.
- Siksi meidän on puolustettava aggressiivisesti. Meillä on oltava jalkoja ja järkeä.
- Täällä meillä oli molempia - aina puolivälierän toiselle jaksolle saakka.
Valmentaja puhuu myös joukkuekemiasta.
- Johtajuutta olisin kaivannut lisää, oikeaan aikaan oikealla tavalla tapahtuvaa esiintuloa.
Viittauksen kohde on selvä. Leijonien Sveitsin-painos huusi muutamaa täsmävahvistusta: Mikko Koivu, Tuomo Ruutu ja Kimmo Timonen olisivat riittäneet mainiosti.
"Olimme rohkeita"
Mutta Jalonen jaksaa olla myös ylpeä joukoistaan.
- Yksikään vastustaja ei vienyt meitä. Päinvastoin me veimme jopa Kanadaa. Kahdessa viimeisessä ottelussa lauoimme vaahteralehtien ja jenkkien maaleja kohti yli sata kiekkoa.
- Me olimme rohkeita, uskalsimme pelata.
Leijonien karahtaminen on suomalaiselle jääkiekolle raskas isku. Ajat eivät ole helppoja, vaikka kansa yhä lätkää rakastaakin.
Taantuma, kansallisten sarjojen murros ja juniorityön suvantovaihe saivat jatkokseen näkyvimmän mahdollisen sivalluksen. Jo aikaisemmin väljähtyneitä sponsorimarkkinoita Sveitsin-pettymys nakertaa terävällä hampaalla.
Apuvalmentaja Risto Dufva ei kuitenkaan sirottele tuhkaa jääkiekon ylle.
- Urheilullisesi olemme liikkeessä. Liike on tärkein, sanoi Manu Koivistokin aikoinaan. Sillä ei ole niin väliä, mikä on suunta.
Vaikka tunnelma oli haikea, satu ei päättynyt Berniin.
- Tämä oli vasta verryttelyä ensi kautta varten, RD huomauttaa.
Edessä ovat Vancouverin olympialaiset ja Saksan MM-kisat. Niissä kaukaloissa puulaaki ei aio halvaantua.
