Pojasta polvi paranee, Joonas Lehtivuori nousi liigan tähtipakiksi

HPK-puolustajan kiekkoura urkeni isän ja kummisedän innoittamana .

Kun isä ja kummisetä ovat entisiä liigakiekkoilijoita, ei liene suuri yllätys, että Joonas Lehtivuoresta tuli jääkiekkoilija. Nyt Lehtivuori, 29, on murtautunut kotimaan sarjan kärkipuolustajien joukkoon HPK:n paidassa.

Lehtivuoren Jari-isä tunnettiin alasarjojen luottopuolustajana, mutta kaudella 1994–1995 hän pääsi näyttämään kykyjään Tapparan paidassa. Kyseessä oli NHL:n työsulkukausi, ja pian isä-Lehtivuori löysi itsensä juonimasta Tapparan ylivoimapeliä kanadalaistähti Theo Fleuryn sekä Timo Jutilan ja Janne Ojasen kanssa.

– Aika vähän isä on loppuen lopuksi omasta urastaan väritellyt. Hienoja lämäreitään se on lähinnä muistellut, Joonas Lehtivuori kertoo.

Jari "Jalli" Lehtivuori oli juniorinakin Tapparan mies, mutta Joonas on Ilveksen kasvatti. Hän valitsi Ilveksen kummisetänsä innoittamana. Lehtivuoren kummisetä on Ilveksen entinen luottohyökkääjä Hannu Mattila.

Amerikka opetti

Viime kaudella Lehtivuori nakutti runkosarjassa 7+18=25 pistettä ja kiekkoili pudotuspeleissä lähes piste per peli -tahtiin, kun seitsemässä ottelussa syntyi 2+4=6 pistettä.

– Tavoitteena on tietysti parantaa entisestään viime kaudesta, Lehtivuori sanoo.

Hänen jos jonkun kohdalla avainsana on terveys. Lehtivuori tuntuu viimein selättäneen vammakierteen, joka riivasi häntä pitkään.

– Sain treenata viime kesän ja koko viime kauden terveenä. Siksi en näe mitään syytä sille, miksi en pystyisi parantamaan peliäni, Lehtivuori tuumaa.

Lehtivuori on noussut liigan kärkipuolustajien joukkoon hieman varkain, vaikka hänellä onkin verrattain mittava ura jo pelattuna. Lehtivuori kiekkoili vuosia ruotsalaisessa Modossa ja kävi koettamassa NHL-läpimurtoa aikoinaan Philadelphia Flyersiin. Pelit Pohjois-Amerikassa jäivät kuitenkin vajaaseen kahteen kauteen Philadelphian farmijoukkueessa Adirondack Phantomsissa.

– Lähdin Amerikan-reissulle ihan äidin hoivista, joten kyllä siellä ainakin itsenäisyyttä oppi.

– Ehkä lähdin vähän liian aikaisin. En ollut tarpeeksi kypsä kiekkoilijana, fyysiset ominaisuudet eivät olleet tarvittavalla tasolla, Lehtivuori miettii.

Hän ei kuitenkaan missään nimessä kadu aikaansa Pohjois-Amerikassa.

– Silloin puhuttiin, ettei toista mahdollisuutta välttämättä tule. Se meni sitten miten meni, mutta silti reissu oli hyvä. Kasvoin paljon ihmisenä ja tuo ajanjakso oli opettavainen pelillisestikin, Lehtivuori tuumaa.

Nyt monipuoliselta Lehtivuorelta on lupa odottaa uran parasta kautta. HPK:n menestyksen ohella myös maajoukkueeseen nousu on yksi hänen tavoitteistaan.

– Kaikki tehdään sen eteen, että pääsisi maajoukkueeseen. Ei Leijonat minulle kuitenkaan mikään pakkomielle ole, Lehtivuori sanoo.