JYP-HPK 1-0. Kehnoa kiekkoa ja dramaattinen rankkarikisa.
Hohhoijaa ja huhhuijaa!
Tuomas Heikkilä
Se, joka valitsi perjantai-illan viettotavakseen JYP-HPK –ottelun sijaan kotisohvan tai kulmakapakan, voi onnitella itseään. Sydänjuuria järisyttävää elämystä hän ei menettänyt, ellei oteta lukuun peräti eriskummallista voittomaalilaukauskilpailua.
HPK:n vieraspelaamisen syvä epätoivo, JYPin vajavainen lataus, Hippoksen kehno jää sekä kaikkinaisen roikkumisen ja kahvaamisen sallinut tuomarilinja takasivat sen, että viimeistään ottelun puolivälissä sitä alkoi melkoisen kiihkeästi odotella loppusummeria.
Ja tulihan se sieltä. Tosin 65 minuutin pelin jälkeen mediakuutiolla ”komeilivat” lukemat 0-0. Ratkaisu haettiin rangaistuslaukauksilla ja siitä kilpailusta tulikin peräti ikimuistoinen. Mutta siitä lisää tuonnempana. JYP kuitenkin voitti ottelun 1-0.
HPK:n peliä katsellessa hirvittää sellainen ajatus, että ritaripaitojen luotsi Jukka Rautakorpi istuu toukokuusta alkaen suomalaisen jääkiekkoilun kannalta erittäin merkittävällä tuolilla. Hän seuraa Erkka Westerlundia Jääkiekkoliiton koulutuksen ja valmennuksen kehittäjänä.
Kun Suomi-lätkä ei tälläkään hetkellä pullistele taitoa ja lahjakkuutta, kuinka käy jatkossa? Rautakorven HPK pelaa tällä hetkellä samanlaista puuduttavaa epäjääkiekkoa, jota Rautakorven Tappara pelasi takavuosina. Tarkoitus on ainoastaan rikkoa, ei rakentaa. HPK:n tavaramerkki on vuosikausia ollut rohkea hyökkäyspeli. Enää siitä ei ole murustakaan jäljellä. Rautakorven filosofiassa mailalla pelataan ensisijaisesti miestä ja sitten vasta kiekkoa.
Mutta olipa HPK:n nuhjauslätkä kuinka vastenmielistä tahansa, se ei poista sitä tosiasiaa, että JYP oli perjantaina välillä surkea, välillä keskinkertainen. Maalipaikkoja joukkue loi, mutta niiden hyödyntämisen kanssa oli vähän niin ja näin. Kun ylivoimapelissä saatiin maalipaikka rakennettua, ei maskimiestä löytynyt mistään. Jne.
Pahimmillaan hurrikaanipaidat vajosivat vastustajansa kanssa samaan äheltävään apatiaan.
Jos ottelun peliaika olikin kuin pohjaan palanutta kuivaa puuroa, löytyi pohjalta melkoinen kimpale sokeria. Rankkarikisa kun oli erinomaisen ikimuistoinen näytös.
Sinuhe Wallinheimo oli torjunut kaksi HPK:n yritystä ja virkaveli Teemu Lassila oli tehnyt toisessa päässä saman tempun JYP-sotureille. Tuli Ville Viitaluoman vuoro, mutta miestä ei näkynyt eikä kuulunut.
Toinen päätuomari Tatu Savolainen levitti kätensä. Wallinheimo ja aika moni muukin luuli, että Viitaluoman yritys päättyi viivyttelyyn. Sen jälkeen areenalle astui toinen pillimies Jyri Rönn. Rönn armahti Viitaluoman ja antoi käytöskympin Wallinheimolle. Sen jälkeen SW asettui maalin suulle ja vilkutteli räpylällään tuttuun tapaansa, kylkimyyryasennossa.
Nyt Rönnillä kuohui yli ja hän tuomitsi Wallinheimolle toisen käytösrangaistuksen, joka tarkoittaa automaattisesti ulosajoa.
-En tiedä, mitä siinä tapahtui. Luulin, että Viitaluoman yritys on hylätty, kun Savolainen levitti kätensä. Sitten Jyri alkoi antaa kymppejä, Wallinheimo taivasteli.
Otteluvalvoja Paavo Luukkosen mukaan Rönn toimi tilanteessa täysin oikein.
Wallinheimon tilalle joutui kylmä mies Pekka Tuokkola. Vihdoin laukomaan päässyt Viitaluoma ohitti Tuokkolan vakuuttavasti. Vähintään yhtä kylmän viileästi toimi toisessa päässä J-P Hytönen.
Kolmen laukoja jälkeen tilanne rankkarikisassa oli 1-1. Viitaluoma jatkoi HPK:n laukojana – ja teki maalin. JYPiltä vastuun sai jälleen Hytönen – ja hän ohitti HPK-vahti Teemu Lassilan.
Ja ei kun lisää löylyä. Hytönen ja Viitaluoma jälleen areenalle. Hytönen jatkoi kliinistä viimeistelyään, mutta Viitaluomalle tuli stoppi. Tuokkolan bravuuritorjunta, kyljelleen makaamaan ja kobrakäsi heilumaan, teki tehtävänsä. JYPin voitontanssi saattoi alkaa.
-Kenkä sanoi, että katso onko tyhjää hanskan vai kilven puolella ja ammu sinne, missä sitä tyhjää on. Aika hyvä neuvo, Hytönen ilakoi.
Wallinheimolla oli asiasta myös oma näkemyksensä.
-J-P ei ole tainnut vieläkään kunnolla toipua siitä KalPa-ottelun aivotärähdyksestä, kun rankkarit uppoavat tuohon malliin, Wallinheimo murjoi.
