Lavalin leijona ei esittelyjä kaipaa. Terrierimäinen sentteri, joka pelityyliltään on enemmän terrieri kuin leijona, mutta sydän on leijonan. Hurja taistelutahto vei Perrinin lopulta muutamaksi kaudeksi NHL:aankin, vaikka debyytti tapahtui vasta 28-vuotiaana. Silti meriittilistalta löytyy Stanley cupin voitto, eikä yli sata pistettä 245 NHL-ottelussa ole ollenkaan pöllömpi saldo pelaajalle, joka ei taalaliigassa ollut mikään ykkösylivoiman itseoikeutettu kapellimestari.
Hyvä aloittaja, hyvä maalintekijä ja mainio pelintekijä. Mutta Perrinin suurin erikoisominaisuus ei kuitenkaan liity taidollisiin asioihin, vaan siihen, että mies jättää aina kaiken jäälle. Sen vuoksi Hippos tähän mieheen hurmaantui jo yhdeksän vuotta sitten, sen vuoksi osa Tampa Bayn faneista veti viime syksynä herneen nenään, kun Perrin putosi harjoitusleirin jälkeen viimeisten joukossa Lightningin kokoonpanosta.
Perrinin kohdalla nousee aina väistämättä mieleen yliopistoaikojen ketjukaveri Martin St. Louis. Saman mittainen tumppi on pelannut NHL:ssä yli 800 ottelua ja tehnyt liki 800 tehopistettä. Perrinin kokoisen sentterin oli kymmenen vuotta sitten hyvin vaikea lunastaa paikkaa NHL-auringossa. Olisiko ura muodostunut toisenlaiseksi laitahyökkääjänä?
