Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
22.08.2008 19:51
Hopeasoutajat piiritettiin Helsinki-Vantaalla
STT
Pekingin olympialaisten kevyessä pariairokaksikossa hohdokkaasti hopeaa soutaneet Sanna Stén ja Minna Nieminen pääsivät kehujen kohteeksi Helsinki-Vantaan lentokentällä. Jos torstaina ammunnan olympiapronssimitalisti Henri Häkkinen saapui väen keskuuteen heti ja ensimmäisenä, niin perjantaina oli toisin. Soutajanaisia sai odottaa.
Juuri kun osa väestä jo ääneen epäili Sténin ja Niemisen nousseen Pekingissä väärään lentokoneeseen, soutajanaiset astuivat hilpeinä ja hymyilevinä uskollisesti heitä kaivanneiden läheisten, ystävien, kaupunginmiesten ja soutukansan eteen.
- Airoja odottelimme, kuului selitys.
Nyt 31-vuotiaat Stén ja Nieminen eivät ole muutamaan viime päivään laskeneet sen paremmin soututunteja kuin kaloreitakaan.
- Soudun olemme nyt hetkiseksi unohtaneet. Kaupungilla olemme istuneet pitkää iltaa. Olemme syöneet hyvin ja nautinnollisesti, duo puhui yhteen ääneen onnittelukukkien ja lahjatavaroiden keskellä.
Sténin ja Niemisen juhlaviikot jatkuvat nyt muun muassa Imatralla, Helsingissä ja Taipalsaaressa.
- Seuraavan kerran soudamme vasta 6. syyskuuta, silloinkin kirkkoveneellä, Helsingin edustalla, Nieminen naurahti.
Nieminen antaa ymmärtää, että hän ja Stén ovat ansainneet jokaisen juhlahetken, joka olympiahopeasta väkisinkin on seurannut.
- Vuodesta 2003 olemme tehneet raakaa ja armotonta työtä vesillä. Olemme rääkänneet itseämme mitalin kiilto silmissä, Nieminen sanoi itsensä ja Sténin puolesta.
Toki menestystä on heille hellinnyt aiemminkin: he ovat esimerkiksi saavuttaneet MM- ja EM-hopeaa viime vuonna. Silti vasta mitali ja menestys olympialaisissa on tae tunnettavuuteen, näin etenkin ns. pienissä urheilulajeissa.
Helsingin Soutuklubin Stén ja Vuoksen Soutajien Nieminen ovat kiistatta kyenneet etenemään maailman naissoutajien kärkikaartiin. Osasyynä on se, että kumpikin heistä on voinut soutaa jokseenkin terveenä ja elinvoimaisena.
- Kahdeksan vuotta on käsissäni känsiä ollut, niitä sitten aika ajoin hoidan ja puhdistan, jotta käteni olisivat edes hetken ajan naiselliset, Nieminen naurahti.
Vaikka puuveneellä on ihan kiva päästellä verkalleen jossain Pielisellä, niin totinen kilpasoutu on ihan toinen, kansainvälinen laji. Stén ja Nieminen matkustavat alati täältä toisaalle etsimään isoja vesiä ja kovia kisoja.
- Mentävä on, ei auta. Toisinaan sitä sitten pääsee sellaisiin maihin, jotka ovat kokonaisuudessaan mukavia. Minä esimerkiksi tykkään kovasti Puolasta ja Sveitsistä, Stén sanoi.
Niemisen ja Sténin liikunnalliseen menoon ovat kuukaudesta toiseen jo vuosien ajan kuulunut soudun lisäksi juoksua, pyöräilyä, hiihtoa, sauvakävelyä ja aerobicia. Nyt soudun ohella muukin liikunta on soutajaduolla hetken vähemmällä.
- Minä touhuan yrttien kanssa, timjamia ja basilikaa kasvatan, Nieminen selvitti.
- Minä taasen hellin pupuani Aulista, Stén sanoi.