Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
06.01.2008 19:36
Jyväskyläläinen keksi koirankakan keräilijän
Esa Jokinen
Pakkohan se on myöntää, että Ilanteen Petteri on aika kova mies, oikeastaan ihan Pelle Peloton. Vai miten muuten voisi luonnehtia kaveria, joka on ottanut haasteekseen koirankakkaongelman ratkaisemisen? Kakkis-koirankakankeräilyinstrumentin kehittely on vienyt rahaa uuden pikkuauton hinnan verran, öitä on tullut valvottua ja eläinkokeetkin ovat olleet välttämättömiä.
Mutta ihmiskunnan suuret edistysaskeleet ovat aina vaatineet uhrauksia.
- On tästä tullut keskusteltua avovaimon kanssa muutaman kerran capslockit päällä, mutta eihän tätä voi enää tässä vaiheessa lopettaa, Ilanne sanoo.
Ympäristöongelma vaati ratkaisemista
Vehje toimii. Se on selvä. Kokeiltu on sekä aidon tavaran että messukäyttöön kehitetyn silikonikakan kanssa. Säynätsalossa ovat paikalliset hurtat olleet joskus ihmeissään, kun koirapostilaatikoiden ruskeat kikkarat on kerätty tutkimuskäyttöön.
- Aluksi päätimme olla lainkuuliaisia ja ratkaista vain koiramme Brunon aiheuttaman ympäristöongelman, mutta myöhemmin alkoi tuntua, että olisihan tästä laajempaankin käyttöön, Ilanne muistelee.
Aluksi tarkoittaa noin neljä vuotta sitten.
- Ensimmäinen versio oli huono, mutta sitten tuli jo sellaisia innovaatioita, että olimme avovaimon kanssa tyytyväisiä.
Tässä vaiheessa Ilanne otti yhteyttä Keski-Suomen TE-keskukseen, josta löytyi keksintöasiamies Jouni Hynynen.
- Hynyselle olen paljosta kiitollinen, mutta vielä silloin hän lähetti minut takaisin kotiin miettimään toimivampia ratkaisuja. Itse asiassa hän taisi tehdä saman jutun useampaan kertaan.
Aikaa kului, mutta Ilanne oli sitkeä. Tuli sitten sellainen vaihe, että tilattiin TE-keskuksesta palvelu, jolla sai esiselvityksen tuotteen kaupallisuudesta ja teollista suunnittelua.
- Loppujen lopuksi helsinkiläisestä yrityksestä tuli 27 versiota, joista saatiin aikaiseksi muuten toimiva laite, mutta kakkapussi ei pysynyt paikoillaan. Sitten keksin sitaista solmun pussin kulmaan ja johan pysyi.
- Se oli siinä, Ilanne hehkuttaa.
» Lue lisää maanantain Keskisuomalaisesta