Kiviä heitelty Jyväsjärven jäälle

Jos "Kiviä heitetty Jyväsjärven jäälle" -uutinen ei voita Pulitzeria niin se on kyllä suurin vääryys koskaan. Tämä jos mikä on uutinen isolla U:lla!

Osataan sitä kyllä muuallakin. Eräänä päivä oli hesarissa parhaalla paikalla iso selostus gallupista otsikolla: vain 25 % suomalaisista hyväksyy Putinin. Saaneekohan nyt lähtöpassit, Putin?

Juu, olin minäkin ihan häikäistynyt journalistiikan tasosta. Meninkin juuri äsken kehumaan, että paikallislehdestä ihmiset haluavat lukea paikallisia uutisia. Niitähän sitten sainkin.

Itse kävelin tänään Lutakon rannassa, sataman ympäristössä ja Mattilanniemessä. Kaikkialla, missä rannassa oli kivikkoa, kiviä oli myös jäällä. Samoin kiviä oli jäällä eilen Viitaniemessä Tuomiojärven jäällä ja alkuviikosta muistan nähneeni niitä Jyväsjärven jäällä Rauhalahdessa. Onko kivien heittely jäälle joku yleinenkin harrastus, vai olisiko tälle joku muu selitys?

Niin no, nuo kivet on tarkoitettu Suuruspään rantapenkkaan eikä jäälle. Kyllähän kiveyksiä käytetään vaikka missä, eikä niitä ole tarkoitettu pois heiteltäväksi. Veikkaan ilkivaltaa ajattelemattomilta kakaroilta.

Uhkaako suuruspään rantapenkkaa vaara, että pikkupojat sen käsipelissä purkavat ja siirtävät järveen?

Siis uskomatonta mitä kaikkea voi Jyväskylässä tapahtua! Siis aivan t ö r k e ä t ä!

Hienoa, että tämä järkyttävä teko uutisoitiin! Kiitos lehti!

Olisi sitä itsekin joskus päässyt lehtiin, jos olisi toimittajat paikalla olleet. Ainahan kiviä on jäälle heitetty, kun on kokeiltu kestääkö se. Ehkä nykyään vain ollaan kovapäisempiä, eikä paristasadastakaan kivestä vielä tajuta jään kestävyyttä. Tai nähdä, että joku edelläkulkija sen kiven on jo heittänyt.

Foorumin eteenkin on "heitelty" kiviä...siltä ne ainakin näyttää.

Minä toivon vain, että tätä aihetta seurataan jatkossakin. Miten kiville käy keväämmällä? Erityisen mielelläni lukisin kesällä, miten nuo samat kivet ovat pohjassa ja miten ne ovat sinne joutuneet.

Joku voi muuten luulla niitä vain kiviksi, vaikka ne ovat peräisin "harvinaisesta näystä".

Minua taas kiinnostaa jatkossa kuulla miltä kivestä nyt tuntuu tai järvestä? Onko niillä paha mieli? Ja jos heittäjän saisi kiinni, kiinnostaisi se mikä meni alunperin vikaan?

Mainostetaan nyt täälläkin, että koska kivien heittelyä koskeva teos on herättänyt niin vilkasta keskustelua, kommentoin aihetta toimituksen Virallinen totuus -blogissa.

Ville Lämsä
Toimittaja

HIenoa! Saimme keskusteluun toimituksen näkökulman mukaan. Lämsä kertoo jutun taustoista ja sitten siitä, kuinka paljon juttua on luettu ja mitä kautta juttuun on tartuttu. Hän kysyy sitten " Mutta miksi te klikkaatte sitä kuin hullut?"

Kerrankin järkevä kysymys! Omana vastauksenani: aihe on jokaisen hallittavissa. Kerrankin jotakin josta todella käsittää jotakin, paitsi ei tietenkään sitä, miksi kiviä on niin paljon. Se taas tekee kivien heittelystä uutisen.

Näin sitä lukijoiden ja toimittajien välinen vuorovaikutus toimii. Toimittajat tietysti tekevät työtään ja se työ on kaikille näytteillä.

Jatkoseuranta on paikallaan. Yksi teema voisi olla siinä, kun ao. kivistä vastaava viranomainen mobilisoi alaisensa heittelemään kivet takaisin penkalle. Käytäisiin läpi hallinnolliset kiemurat, vaadittavan lainkohdat, päätöksestä tehdyt valitukset, jännitettäisiin ehditäänkö kivet heitellä takaisin ennen jäiden sulamista. Sitten niiden pelastusoperaatio pohjasta tai kivien korvaaminen uusille jne.

Nyt muuten vähän harmittaa aktiivisuuden puutteeni. Olisi muutama vuosi sitten ollut älyn hyvä jutun aihe, mutta en vain soittanut. Vuorilammen rannassa, savusaunan edustalla, laiturista Laajavuoreen päin oli rantavedessä järven pohjassa rivi tavallisia vaaleita, muovisia pesuvateja. Niitä oli varmaan lähes kaksikymmentä. Mitään niissä ei ollut muuta kuin vettä ja kaikkea sitä, mitä järvessä voi pintaan kertyä. Jonkun ajan päästä hävisivät.

Ihan totta! Tämä ei ole mitään feikkiä. Eikä mitään tiedotusta aiheesta.

Minäkin olen nähnyt järvissä vaikka mitä. Ne ovat mielenkiintoisia ympäristöjä. Harmi vaan, kun siellä on niin vaikeaa hengittää.

Muuten, se pitää vielä sanoa, että arv. toimittajien ei suinkaan kannata närkästyä aiheen käsittelystä. Olen lukenut monta sekä Ville Lämsän että Heikki Kärjen kirjoittamaa hyvää  juttua. Kyllä sitä joutuu tekemään tuossakin ammatissa kaikille mieliksi. Ei koskaan hyvä.

MT: olet humaani. Varmasti pojat ovat tehneet hyviä juttuja. Monessa ammatissa ei ole varaa moiseen närkästymiseen saati julkiseen kiittelyyn - ja tosi on sekin, että vain kissa kiitoksella elää. Lämsästä jäi minulle mieleen opintotuen tulorajojen kritiikki- juttu. Se oli hyvä juttu. Se jäi varmaan siksi mieleeni, kun olin itse juuri hetkeä ennen ehdottanut samaa aihetta erääseen lehteen. On hassua, miten ihmiset voivatkin saada samoja ideoita samaan aikaan. Se jos mikä on humaania.

Varmasti kivien oikea omistaja saa käydä pelastamassa kivensä uhkaavalta hukkumiselta ilman hallintokiemuroitakin.

Tämä on tärkeä asia, kivien heittely on hyvää liikuntaa, voisimme järjestää kivien jäälle heittelykisan, työvoimatoimistolta palkinnot.

Keljonlahdella raiskataan kulttuurimaisemaa tulevan hirmutappiot tuottavan "voimalaitoksen" alta, siellä sitä lähtee kiveä ja maata liikkeelle Mustankorkeaan, Myllyjärvellä liikenneterrorisointi jatkuu iltakymmeneen, nämä massat kuulemma jatkossa käytetään, eli sama ralli takaisinpäin samanmääräisenä?

Mauno Voutilainen

Pakko tunnustaa, kun tuli tuon t e o n jälkeen niin huono omatunto. Jos on aihepulaa siitä voisi tehdä Lehteen  jutun.

Merkitsin sen punaisella lahjanarulla niin sen löytää hyvin. Voi tietysti olla, että lunta on tullut päälle.

Kivenheiton kannanottoni on: Jyväsjärvi on syytä täyttää kokonaan kivillä, sillä sitten saadaan lisää tonttimaata. Siihen voisi sitten rakentaa Uuden Uljaan Jyväskylän, eräänlaisen paratiisin. 

Vaikuttaa siltä, että aivan muutama lukija on ymmärtänyt, mistä lehtijutussa oli oikeasti kysymys. Vai eikö ole haluttu ymmärtää? Asian ydin ei tietenkään ollut siinä, minne kiviä oli oli heitelty (vaikka epäonnistuneesti muotoillussa otsikossa se kerrotaankin) vaan siinä, mistä heitetyt kivet olivat peräisin. Nehän oli kaikki otettu huolellisesti rakennetusta ja alunperin erittäin hyvän näköisestä rantapenkereestä, jonka tekeminen ei varmaankaan ole ollut halpaa. Siitä huolimatta kommentoijat ovat halunneet rinnastaa tapauksen tilanteeseen, jossa muutamia luonnonkiviä on viskottu jäälle jään kestävyyden kokeilemiseksi. Oikea rinnastus olisi ollut tilanteeseen, jossa jäälle olisi heitelty puistonpenkkejä, roskiksia, irtirevittyjä istutuksia yms. rakennetun ympäristön osia. Jäällä oli muuten kivien joukossa myös polkupyörä, joka oli ilmeisesti rikkoutunut heittämisen yhteydessä. Moniko kommentoija, joka ylpeänä kertoi heitelleensä itsekin joskus kiviä jäälle, tunnustaa heitelleensä myös polkupyöriä jäälle? Se rantapenkere alkaa tosiaan olla surkeassa kunnossa, siinä on jo suuria paljaita kivettömiä laikkuja ja kaikissa kohdissa, joissa kivet ovat harvenneet rehottaa kesällä erilaisia rikkaruohoja, mm. suuria pujopensaita, jotka ovat allergikoille toisi haitallisia. Minusta yhteisen vaivalla rakennetun ympäristön ilkivaltainen tuhoaminen on yhteiskunnallinen ilmiö, jota ei pidä jättää huomiotta, enkä sen vuoksi pidä Keskisuomalaisen kirjoitusta aiheesta lainkaan turhana.

Kuten monessa muuhun asiaan, auttaa tähän kiviasiaankin valistus.

Koulussa voidaan lapsille opettaa, että ei saa heittää kiviä.

Koulunsa käyneitä voidaan valistaa rantaan laitettavien opastekilpien kautta. Kilvissä lukisi: Kivien ja fillarien heittely ehtottomasti kielletty!

polkupyöriä, pieniä ukkoja ja pieniä akkoja, akun, mätiä kananmunia, auton, kaupunginjohtajan, multasäkin, betonimyllärin pojan ja kilpikonnan jäälle. Hävettää. 

Pitää tunnustaa. Kyllä minä ainakin käsitin, että kyse oli noista rakennetuista kivistä, vaikka en sitä ottanut esille. Olisi pitänyt esittää närkästyksensä. Olet oikeassa

Ei, en olisi itse heittänyt niitä kiviä jäälle. Ihan vain luonnonkiviä. Ja niistäkin vain yhden tai kaksi. Ja vain silloin, kun jäällä ei olisi ennestään ollut kuin pari kiveä. Parista sadasta kivestä olisin käsittänyt, että ei mene läpi.

Enkä ole ikinä muutenkaan heittänyt  jäille polkupyöriä tai puistonpenkkejä tai muita luettelemiasi yhteiskunnan verovaroillaan kustantamia kapineita. Ei tulisi mieleenikään.

En muuten ainakaan itse väittänyt olleeni ylpeä heitellessäni luonnonkiviä jäälle. Siinä toiminnassa vain on jotakin niin alkukantaista ja hienoa, että joka alkutalvi se pitää tehdä. Kokeilla kestääkö jää, ja kuinka ison kiven ja kuinka korkealle heitetyn. Ja se ääni! Kaikuu varmaan koko järvelle.

Yksi tunnustus kyllä pitää tehdä, sekään ei liity jäihin eikä kiviin. Raaputimme kerran parhaan tyttökaverini kanssa  kotiavaimella kotitalon ulkoseinän rappaukseen jotakin. Siitä tuli aivan ihanan anarkistinen olo. Jos nyt neli-viisivuotiaalla on anarkistisia tuntemuksia. Siitä saitte aikuiset! Nautintomme oli suuri. Mielessämme oli erityisesti yksi Nymanin täti, joka aina huuteli ikkunastaan.

Vuosi oli kylläkin jotakin -52, ja teko on luultavasti kuittaantunut myöhemmällä moitteettomalla ja tunnollisella elämällä. Eikä edes tapahtunut tämän lehden levikkialueella.

Onneksi sentään on jäitä. Asiahan ei nyt siis ole kummoinenkaan. Ei muuta kuin kipin kapin keräämään
kivet takaisin sinne penkalle. Siitähän saisi uuden uutisen lehteen. Tuskin tarvitaan mitään hallinnollista aloitetta.

Rantakivet olisi ehdottomasti pitänyt tehdä kelluvista kivistä, nythän voi kesästä syksyyn heitellä mielimäärin kiviä sinne järveen...

Niin, kai se on syvästi inhimillinen ilmiö, että kun kertakaikkiaan on päättänyt sulkea silmänsä ja korvansa joltakin asialta tai näkökulmalta, niin sitä ei sitten millään pysty käsittämään , että asiassa voi olla jotakin muitakin näkökohtia kuin se mihin itse on alunperin sattunut lukkiutumaan. Sitä omasta avaimenreiästä avautuvaa näkymää puolustetaan (=jankutetaan) sitten lähinnä toisia keskustelijoita ivaamalla ja vaikkapa täysin tuulesta temmatuilla perusteilla (vrt isonsiskon pienet ukot ja akat).

Minä nyt kuitenkin yritän vielä kerran valottaa puheena olevan asian toistakin puolta. Kuvitellaanpa esimerkin vuoksi omakotiasukas Nenäinniemestä. Eräänä päivänä hän oivaltaa, miten hienosti hänen puutarhaansa sopisi tyylikkäät kivikehät kukkapenkkien ympärille. Ja samantien hän muistaa, että Jyväskylän kaupungillahan on ollut jopa kansallisella tasolla huomioitu ja palkittu Rantaraitti-projekti kaupunkilaisten ilahduttamiseksi. Tämän projektin puitteissahan on Ainolan rantaan viety autokuormittain juuri sopivan kokoisia pyöreitä kiviä. Niinpä asukas kytkee citymaasturiinsa peräkärryn ja hurauttaa Ainolan rantaan ja lastaa kärryynsä satakunta kiveä. Mutta samalla hän huomaa, että rantaraitin toiselle puolelle on istutettu juuri sellaisia pensaita, jotka sopisivat hänen puutarhaansa. Niinpä hän samoin tein kuopaisee muutaman pensaankin mukaansa ja palaa tyytyväisenä kotiinsa. Vielä hän päättää, että tämä täytyy tehdä toistekin (sivuhuomautuksena mainittakoon, että todellisessa elämässä kivien häviäminen rantaraitin penkereestä on jokatalvinen ilmiö). No niin, hyvät kommentoijat. Olisiko tällainen tapaus teidän mielestänne sopiva Keskisuomalaisessa uutisoitavaksi, vai kohtaisiko sellainenkin uutinen pelkkää ylimielistä ivaa.

Lisättäköön vielä (ihan provokatiivisessä mielessä, ettei tule väärinkäsityksiä), että eikö tämä kuviteltu kivien vieminen ole moraalisesti hyväksyttävämpää kuin todellisuudessa tapahtunut, kahdestakin syystä: 1) Kivet menivät hyötykäyttöön eikä haaskuuseen 2) Omakotiasukas on osallistunut kunnallisverojen kautta Rantaraitin kustannuksiin, mitä tuskin voidaan uskoa kivien jäälle heittelijöistä.

Keskustelujen etusivujen mukaan on tämän ketjun viimeisin kommentti #25, aatos, 10.1.2008, klo 8:18.

Tosiasiassa viimeisin oli ennen tänne tuloani Gopher , 10.01.2008 klo 01:13

Ei ole vieläkään tämän järjestelmän pasmat selviä. Ja tuskin enää tulevatkaan.

Olen ensimmäistä kertaa oikein nautinut tästä hulluttelusta, nauraakin on voinut. Ei suomalaisen tarvitse olla aina niin vakaa. Muistakaa vaan jättää yksi kylmä kivi Jaakolle! Voisiko jatkossakin olla yksi ketju menossa jossa on kevyttä, puhdasta huumoria . Olisi sitä mukava  illalla työn jälkeen nauraa ja rentoutua, lukea ihmisten mielikuvituksista ja huumorista. 

Hyvä aatos! Olet aivan oikeassa. Ihan todella. Puutut aiheelliseen asiaan.

En tosin myönnä olleeni ivallinen, ja tuskin muutkaan sitä ovat. Pitää kyllä myöntää, että jostakin syystä sekä uutinen että ensimmäinen kommentti siitä Pulitzerista herättivät sisäisen kolmetoistavuotiaani, joka ei kai kaikkien ihmisten mielestä koskaan missään unessa ole ollutkaan.

Ei voi mitään, että tällainen uutisointi, sen kommentointi plus Lämsän blogi vain saivat aikaan jonkinlaisen hillittömyyden olotilan. En puolustele sitä, yritän pidättäytyä ainakin pilkallisuudesta, koska olet kyllä ihan oikeassa.

Pitää silti vielä kertoa yksi tarija siitä samasta mielentilasta, jolla noita kiviä on heitelty. Meillä oli keskikoulussa kolmannella tai neljännellä luokalla yksi kamalan ikivanha opettaja, se oli varmaan ainakin viisikymmentä. Siis ihan ikäloppu. Kamalan vanhan iän lisäksi hänellä oli aivan outoja tapoja, poikkeuksellisia jo silloin. Hän nimittäin oli kirjoittanut kokeet liidulla valmiiksi sellaiselle mustalle rullataululle, joita yleensä käytettiin karttoihin. Se ei tietenkään voinut kenenkään opettajan arvovalta kohottaa.

Siihen aikaan oli järjestäjiä, joiden tehtävänä oli pyyhkiä taulu tunnilla puhtaaksi. Siis sillä märällä ja llituisella sienellä. Ei siihen aikaan mitään pyyhkeitä eikä vettä luokassa ollut. Järjestäjän kädet olivat tietysti ihan märät ja liituiset. Eipä hätää. Katederin vieressä oli tietysti ikkuna ja ikkunassa verhot, siis kangasta. Niihen oli tietysti oli kätevä kätensä pyyhkiä. Tämä sankari, tietysti poika, sai melkoiset suosionosoitukset jo tuostakin.

No, opettaja aikuisena ihmisenä ja jotakin yhteiskunnasta käsittävänä moitti tuollaista tietenkin. Hänen perustelunsa ei kyllä mennyt kenellekään perille. Verhot olivat kuulemma valtion omaisuutta, siksi niitä ei saanut tärvätä. Valtion omaisuutta! Luokka repesi ihan täysin. Minkä ihmeen valtion? Eihän niitä kukaan omistanut! En ikinä elämässäni unohda sitä nauramista.

Sitä kautta joskus "ymmärrän" tuollaisia tekoja. Olihan se opettaja oikeassa. Niin olet sinäkin. Oikeasti en todellakaan hyväksy mitään kuvaamasi menettelyä, kaikiltahan se pois on.

Mutta miten on? Vieläkö ne kivet ovat jäällä?

Samalla tavalla teki Emännäntie 23 asukas jola keväällä 2007 korteniitun tyämalta vei peräkärryllä usieta lasteja hiekkaa rivitalonsa pihalle.

kun siitä ohitse kuleksit!

Näin saataisiin järvi täyteen kiviä ja hyvä uusi asuinalue keskelle kiihkeintä sykettä. Asuinalueelta annettaisiin hyvät tonttipaikat uusille johtajille (4) ja muut myytäisiin kovaan hintaan. Pienen lammen voisi jättää; nimeksi vaikka Paskalampi tai ei kun sittenkin joku kultturellimpi: Teknolampi. (Ei siis tekolampi vaan teknoraatteja ja huikeaa teknologiaa symbolisoiva kaunis pikkulampi, jossa elää hyvinvoiva ja ylipainoinen bakteeriyhdyskunta).

Olisivatko kivien heittäjät tällä tavalla kokeilleet jään kestävyyttä. Tyhmää touhua kuitenkin.

Kyllä niin moni on saanut heittää kiven sydämeltään tämän jutun takia ( Riikkakin nauraa ), että ehdotan Kivijuttua vuoden 2008 kovimmaksi KSML:n omaksi jutuksi.

Perustelut palkitsemiselle: Kirjoittajan Kärki iski suoraan ja syvälle jyväskyläläiseen perustaan kuin puhkaisten ylpeän jalopeuran sydämen. Juttu sai lukijan tunteet pintaan, koska siinä vuorottelevat traagisella tavalla kaksi äärilaitaa: kovuus (kivi) ja heikkous ( jää). Moni jäi varmasti miettimään sitä kuinka moni meistä sortuukaan heikoilla jäillä? Kuinka moni meistä onkaan kivi? 

Kirjoittaja tulisi palkita muttei suinkaan mooseksen aikaisesti julkisesti kivittämällä :)))

 Ehdotuksia. 50 000 euroa?

50.000 euroa! Palkitsetko jalokivillä? Saisikohan tämän ketjun hulluttelulla 50eeeen?

(Isosisko valvoo 13.01.2008 07:48)

 Jos ja kun Vuoden Lehtikuvastakin saa vain sen 2000e, niin ehdotan suoraan fysiikan nobelia.

Riikka: saako joku 50 euroa siitä, että kirjoittaa tänne jotain henkistä kivikautta elävöittävää? Kerro lisää!

Aaah Isosisko valvoo! Tulin suihkusta, vaakaan kiireesti. Pyyhetelineestä kiinni, yksi jalka vaakaan , autch. Molemmat jalat varovasti vaakaan, aah, aah! Molemmat kädet vaakasuoraan olkapäiden tasolle, helpottaa, paino tasaantuu. Hengitys vakavasti ulos, kai se ilmakin painaa.  Silmälasit pois, hämärtyy, helpottaa.  Korvarenkaat pois, tukkaakin voisi hiukan leikata.  Minä olen varmasti vakavasti puhuen nielaissut yhden niistä kivistä! Voisitko isosisko tarkastaa kuinka monta niitä on jäljellä jos satut menemään siitä paikasta ohi?

Keskari kirjoittaa: "Kaupunki havittelee jälleen uutta, useiden hehtaarien täyttöaluetta Schaumanin linnan pohjoispuolella. "

Järvessä onkin oivallinen paikka mihin kipata kivet, joita turvetussun montusta louhitaan. Saadaan IT -miljonääreille rantatontteja ja kaupunki pelastuu.

Kun tuota voimala-hanketta on hoidettu kaikin puolin "ammattitaitoisesti", en yhtään ihmettele vaikka maansiirtotöiden alkuvaiheessa, siis ensimmäistä kuormaa vietäessä, olisi havahduttu siihen, että "minnes tää nyt sit kipataan?".  Siihen on sitten Varainsinööri, TF tai joku muu agitaattori hökäissyt, että "vie se vaikka kaatopaikalle, jos et muuta keksi."

Sitten on joku kertonut näille, että "minnes loppuviikolla ajetaan, kun kaatopaikka tulee täyteen". Ja taas tulee suunnitelmallinen vastaus: "Aja nyt j---------a vaikka vanhaan sorakuoppaan tai kaivokseen tai jonnekin. Keksi ite." Ja niin pörryytellään Muuramen suuntaan.

Sitten on joku huomauttanut, että "kiveä ja mursketta syntyy pikkasta vaille paljon, eikä louhos sitä kaikkea vejä". Tällöin suuri päällikkö on kiekaissut, että "No, jo on hel.....! Dumpatkaa ne järveen. Ei siihen viereen, ku siitä nousee niin tolkuton meteli. Ajakaa jonnekin kauemmas, niin eivät huomaa yhteyttä. Ei ku joo, pannaas tohon Jyväsjärveen vähän täytettä. Tehdään vähän satamaa ja parit talot, niin eiköhän kivet sinne huku. Mäpä pirautan tolle kaupungin picassolle, niin se piirtää vähän rantsua uuteen uskoon. Nou hätä."

Sangen uskottavalta tuntuva oletus, siitä miten  käynyt.