Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
03.08.2009 08:26
Poliitikot ovat perässähiihtäjiä
Anna Kivinen
Politiikantutkija Tapio Häyhtiö Tampereen yliopistosta näkee, että verkkoviestinnällä on nykyisin hyvin keskeinen merkitys politiikan tekemisessä.
- Yksittäisillä nettisivuilla ei poliittista vaikuttavuutta ole, jos niiden välityksellä ei ahkerasti viestitä ja oteta poliittisesti kantaa. Jos verkkoon pystyy tuottamaan kiinnostavaa aineistoa ja poliittista mielipiteenvaihtoa, joka saa ihmiset vierailemaan sivustolla, sillä voi olla vaikuttavuutta, näkee muun muassa poliittista julkisuutta tutkinut Häyhtiö.
Häyhtiön mielestä nettiä kuitenkin hyödynnetään suomalaisten puoluepoliitikoiden ja puolueiden keskuudessa vielä heikosti.
- Toimijat eivät ole millään tavoin verkkopolitikoinnin edelläkävijöitä vaan perässähiihtäjiä. Verkkopolitiikan innovaatiot tehdään kansalaislähtöisen politiikan piirissä ja erityisesti hyödyntäen verkon sosiaalisia medioita. Puolueet ja poliitikot ottavat ideoita kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, verkostojen ja jopa yksilöiden lanseeraamista toimintatavoista.
Onko sanottavaa?
Sukupuolten välisiä eroja kansanedustajien verkkoviestinnässä voi Häyhtiön mielestä selittää se, että naiset ovat miehiä nuorempia ja siten herkempiä omaksumaan uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia.
- Lisäksi eroja selittää kansanedustajien yleisö ja äänestäjät, eli kansanedustaja saattaa kokea hyödyttömäksi viestiä verkossa, jos oma äänestäjäkunta ei verkossa ole aktiivinen, selittää Häyhtiö.
Häyhtiön mukaan verkon välityksellä voi kerätä poliittista kannatusta, tehdä avauksia ja yrittää suunnata käynnissä olevaa keskustelua johonkin suuntaan. Lisäksi internetissä voi verkostoitua, linkittyä ja nousta mielipidejohtajaksi.
Sosiaalisen median merkitys on Häyhtiön mukaan poliittisesti kasvamassa, sillä näitä verkkosovelluksia käytetään ja seurataan ahkerasti. Facebook ja twitter ovat mainioita välineitä erilaisten kannatusryhmien ja -verkostojen kokoamiseen ja mobilisoimiseen.
- Verkkopäiväkirjat ja blogit puolestaan ovat kansanedustajille myös imagopolitiikkaa, jonka avulla voi viestiä kansalaisille, minkälainen henkilö edustaja on ja mistä asioista on kiinnostunut.
Netissä kuka tahansa voi yrittää luoda julkisuutta.
- Voi perustellusti kysyä, onko poliitikolla mitään poliittista sanottavaa, jos hän ei helppopääsyisessä verkkojulkisuudessa halua vaikuttaa, heittää Häyhtiö.