Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
06.02.2011 21:02
Angsti jäytää sielua
HANNU WAARALA
JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTEATTERI
Maaria Blomma.
Ensi-ilta suurella näyttämöllä 6.2.2011.
Jussi Kylätaskun näytelmää Maaria Blomma (1980) ei ole juurikaan esitetty sitten 1980-luvun, jolloin se nähtiin Jyväskylässä vasta aloittaneen Ad Astra -teatterin toteutuksena vuonna 1989. Tuolloin esitys tapahtui näytelmän teeman mukaisesti oikeassa herätysteltassa ja tunnelma oli sen mukainen.
Jyväskylän kaupunginteatterin toteuttama ja Laura Jäntin ohjaama esitys saavuttaa hurmahenkisyyden intensiteetin hieman toista kautta. Jäntin ohjaus on monien keinojen analyyttista teatteria, musiikkiteatteria ja puhenäytelmää limittäen ja lomittaen. Kehämäinen tarina etenee terävin leikkauksin ja musiikillisin vinjetein, atmosfääriä rakentaen.
Jyväskylän Maaria Blommassa on monta täsmäiskua, kantavaa ideaa ja aivan erinomaisesti motivoitu Jukka Tuurnan musiikillinen dramaturgia. Kaupunginteatterin esityksessä karnevalismi kohtaa brechtiläisyyden, näyttelemisen tyylittelyssä vieraannuttamisefekti fassbinderiläisen lävistävän ihmiskuvan.
Elämää suurempien uskonasioiden mittakaavassa näkyy oivallisesti ihmisen pienuus ja heikkous. Tämä perspektiivi on Jäntin ohjauksessa kasvava ja kaiken läpäisevä teema. Ja tämä tuo fassbinderiläistä kosketusta ihmiskuvaukseen. Angsti syö sielua, ihminen on eksyksissä hengen ja lihan koukussa.
Laura Jäntti on hienosti kaivanut esille Kylätaskun näytelmän mentaaliset lähtökohdat ja sen perimmiltään brechtiläisen otteen ja ihmiskuvan. Kysymys ei ole vain ääriuskonnollisen ihmiskuvan absurdismista vaan uskon ja epätoivon suhteesta ihmiselämässä yleensäkin.
Energiaa näyttelijöissä
Jäntti ohjaa täsmällisesti ja saa Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijöihin uutta energisyyttä ja sisäistä kurinalaisuutta. Vaikka näytelmän henkilöt eivät ole varsinaisesti psykologisia hahmoja, Jäntin ohjaukselliset ideat määrittävät heidän kohtalonsa rajat selkeiksi.
Raisa Vattulaisen Maaria Blommassa on raamatullista pyhyyden ja viettelevyyden paradoksia. Säännöllisesti Maaria Blomman kohtaukset avautuvat vuoteesta käsin, joka on merkki sekä Maarian hauraudesta että neitseellisyydestä. Kunnes näytelmän eräässä hienoimmassa kohtauksessa vuoteesta tulee taistelutanner: mustasukkaisuuden, hurmoksen ja kiiman näyttämö.
Hannu Lintukoski Ottona, Maaria Blomman luottomiehenä, on kahden naisen loukussa. Lintukoski tekee tässä erään parhaista rooleistaan Jyväskylässä. Otossa on Berlin Alexanderplatzin Franz Biberkopfia, mutta myös suomalaisen miehen karheaa hellyyttä.
Muutenkin näyttelijät onnistuvat kokonaisuutena luomaan eläviä ja vaikuttavia tyyppejä. Vieraileva näyttelijä Jari Hietanen Kylmä-Kallena on niin karismaattinen, että hän ansaitsisi oman saarnansa.
Ja mikä myös merkillepantavaa, nyt näyttämö ei ole ylivalaistu ja pimeyttä uskalletaan käyttää rohkeasti hyväksi. Jyrki Heikkilän johtama musiikki soi komeasti ja Rita Varosen kuoro laulaa kauniisti. Nyt Jyväskylässä voidaan puhua ohjauksen taiteesta.
Kirjoittanut: Jussi Kylätasku. Ohjaus: Laura Jäntti (vier.)
Dramatisointi: Väinö Vainio. Musiikki: Jussi Tuurna (vier.). Lavastus: Mikko Saastamoinen. Puvut: Marja Levo. Valosuunnittelu: Japo Granlund. Äänet: Mika Filpus. Rooleissa: Raisa Vattulainen, Hannu Lintukoski, Piia Mannisenmäki, Jari Hietanen (vier.), Hanna Liinoja, Matti Hakulinen, Jouni Innilä, Jorma Böök, Maritta Viitamäki.