Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
27.08.2010 20:48
Diktatuurissa paha onkin hyvää
Ilkka Kuosmanen
Helsingin kaupunginteatteri
Wicked
Ensi-ilta 26.8.2010
Oletko aina halunnut tietää, miksi Ihmemaa Ozin Lännen paha noita oli niinkin paha kuin oli? Juu, en minäkään ole asian suhteen suoranaisesti yöuniani menettänyt.
Tämä epäkiitollinen lähtökohta huomioon ottaen Helsingin kaupunginteatterin Wicked-musikaali onnistuu yllättävän hyvin. Amerikkalaisen Gregory Maguiren romaaniin pohjautuva Broadway-herkku on saanut Suomessa uuden sovituksen, joka yhdistelee mielenkiintoisella tavalla ihmiskunnan historiaa, aikuisten musiikkisatua ja viihteellistä kasvutarinaa.
Kertomus alkaa siitä, mihin Ihmemaa Oz päättyy: Lännen paha noita Elphaba ( Maria Ylipää) on sulanut kuoliaaksi. Noidan henkilöhistoriaa alkaa kelata taaksepäin Pohjoisen hyvä noita Glinda ( Anna-Maija Tuokko), joka on käynyt Elphaban kanssa samaa koulua. Kuinka ollakaan, paha alkaa kohta näyttää hyvältä ja hyvä pahalta, sillä Ozin ihmemaa paljastuu pahimmanlaatuiseksi diktatuuriksi.
Allegorinen satu
Hans Berndtssonin ohjaus pitää turhan pitkään näytelmän musiikit framilla ja jättää näyttämötoiminnan melko viitteelliseksi. Ohjaus tuntuukin löytävän parhaan teränsä vasta väliajan mentyä, kun kaikki Ozin eläimet on laitettu häkkeihin (totta kai tässä on tarkoitus ajatella juutalaisia) ja mielivaltainen diktatuuri alkaa koventaa otteitaan.
Lopulta kyse on allegoriasta, joka kuvaa fasistisen valtakoneiston syntymää. Näemme, kuinka ihmisten vieraanpelko, välinpitämättömyys ja turhamaisuus jalostetaan valtaa pitävien lyömäaseeksi. Näemme, kuinka toisinajattelijoista tehdään sopivalla propagandalla yhteiskunnan vihollisia, kuinka valta turmelee varomattomat ja kuinka harvalukuinen nomenklatuura verhoaa omat epävarmuutensa pompöösiin käytökseen.
Tässä mielessä Wickedissä on huomattavasti enemmän asiaa kuin Helsingin kaupunginteatterin suuren näyttämön musikaaleissa keskimäärin. Luulen tosin, että varsinkin nuorempaa yleisöä viehättävät sittenkin enemmän ne rakkaushuolien sävyttämät nuoren tytön kasvutarinat, joita tarinassa kulkee limittäin oikeastaan kolmekin kappaletta.
Upeaa tulkintaa
Mitään välittömästi mieleen painuvia hittibiisejä Stephen Schwartzin säveltämä Wicked ei sisällä. Anti jää melko vaisuksi myös tanssillisesti.
Tinkimättömästi toteutettua Disney-tyyppistä musiikkia on kyllä silti ilo kuunnella. Varsinkin tarinan miespääosaa, oikeamielistä Fiyeroa esittävä Tuukka Leppänen ja Elphabaa sopivan fatalistisesti tulkitseva Maria Ylipää laulavat upeasti. Jumalaisen kaunista ja satumaisen tyhmää Glindaa esittävä Anna-Maija Tuokko on kuin suoraan BB-talosta, mutta myös jonkinlaisessa loppukeventäjän roolissa kaikkine pissismäisyyksineen. Muutamasta liikuteltavasta tornista ja tornadomaisista valokaarista koostuva Mikael Varhelyin lavastus on oivaltava. Rakennelma näyttää toiselta puolelta koristeelliselta fantasialta ja toiselta puolelta dystooppiselta uhkakuvalta - ihmisessähän on mahdollisuus kumpaankin. Myös Elina Kolehmaisen upea fantasiapuvustus hivelee silmää.
Ohjaus: Hans Berndtsson. Koreografia: Rebecca Evanne. Päärooleissa: Maria Ylipää, Anna-Maija Tuokko, Vuokko Hovatta, Antti Lang, Tuukka Leppänen.