Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
18.07.2010 20:07
Eläköön murre!
MIRJAMI ASIKAINEN
SEELA SELLA
Suolahtisalissa 17.7. 2010
Se on moro! tervehti Seela Sella tamperelaisittain ja otti yleisön siltä seisomalta. Mirjam Kaajan ja Irja Vilkman-Poutavaaran Tampereen murteella kirjoitetut, kotiseutuaiheiset pakinat ja Seela Sellan kaltainen Näyttelijä ja Lausuntataitelija on sellainen yhdistelmä, joka murtaa kriittisimmänkin kuulijan suojamuurit.
Kun todella asiansa osaava taiteilija esiintyy, niin katsojan on helppo olla. Ei tarvitse jännittää esiintyjän puolesta, voi vain antautua nauttimaan. Yleisön ja esiintyjän välille syntyy kiinteä vuorovaikutus, raja katsomon ja näyttämön väliltä häviää. Tämä on se taiteen lumo, joka Sellan esityksessä kiehtoi, ihastutti, sai meidät hyvälle tuulelle sekä iloitsemaan murretarinoiden kielellisestä rikkaudesta.
Paljasjalkaisena tamperelaisena Sella hallitsee sikäläisen murteen loistavasti. Vaikka kaikkia sanoja ei ymmärtänyt, se ei haitannut, sillä ilmeet ja eleet kyllä selvensivät asian. Tätä esitystä seuratessa täytyi taas kerran todeta, miten vähän rekvisiittaa tarvitaan illuusion luomiseen, kun esittäjän ammattitaito luo puitteet.
Murteen ilotulitusta olisi kuunnellut ja katsonut pitempäänkin.