Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
04.09.2010 20:56
Huolimattomat - Tampereen Työväen Teatteri
Ilkka Kuosmanen
Tampereen Työväen Teatteri
Huolimattomat
Kantaesitys
Kellariteatterissa 2.9.2010
Olenko tullut sittenkin Arto Salmisen näytelmän esitykseen?
Kari Hotakaisen Huolimattomat-romaani on saanut TTT:ssa niin synkänkalsean ilmeen, että sitä tekee melkein mieli verrata suuren suomalaisen nihilistin tuotoksiin. Alun jälkeen tosin paljastuu, että Juha Rosman ohjaus ei olekaan salmismaista tylytystä vaan noir-henkinen dekkari.
Muoto tuntuu latistavan romaanin pohdiskelevaa olemusta. Päärooleja ei ehditä pohjustaa, kun pitää jo ryhtyä ratkomaan hakatun konsultti Boströmin tapausta. Toisaalta Rosma tavoittaa alkuperäistekstin alakuloisen vireen pitämällä verkkaisella tempolla.
Kyse on läheisyydenkaipuusta. Leila Korhonen ( Karoliina Blackburn) tarjoaa yksinäisille miehille "siivousta", toisin sanoen hierontaa ja läsnäoloa mutta ei seksiä. Tämä rajaus ei tahdo upota jullikoiden tajuntaan. Siitä aiheutuu joskus poliisitutkintoja, sillä Leila on oppinut pitämään huolen koskemattomuudestaan.
Hänen kuulustelijansa Antero Mokka ( Jari Salmi) taas on siinä määrin yksinäinen ja naisenkipeä, että ei pysty säilyttämään ammattimaista etäisyyttä asiakkaaseensa. Syntyy romanssi.
Hotakaisen tylynhauskoilla runokuvilla leikkivä teksti on siitä jännää, että se tuntuu olevan henkilöitään edellä, mutta ei silti vaikuta jälkiviisaalta vaan vain aavistuksen kyyniseltä. Siinä on oman kohtalonsa hyväksyntää ilman alleviivaavaa lohduttomuutta.
Toisin kuin Hotakaisen kirja, Rosman pienimuotoinen ohjaus ei ole kiinnostunut yksinäisyyden syistä vaan pikemminkin sen seurauksista. Dekkarista kehkeytyy toisen näytöksen aikana melkein trilleri, jonka loppu purkautuu hieman epäselvällä tavalla toivon pilkahdukseen.
Vaikka näyttämötoiminta on toisinaan ronskiakin, on näyttelijäntyö hienovaraista.
Jari Salmi onnistuu tekemään lakoniseen poliisihahmoonsa selvän muutoksen: surullisen hahmon ritariin tulee aavistus valoa, kun kuoreensa vetäytynyt mies löytää rinnalleen ymmärtäjän.
Karoliina Blackburnin Leila on itsevarma ja viisautensa kätkevä tunteiden tulkki, joka ei näytä kauhuaan edes siinä vaiheessa, kun omaa henkeä uhataan.
Vesa Kietäväisen suoraviivaisessa Boströmissä on sopivasti rujoa eläimellisyyttä ja hullun miehen vaaraa. Tiina Hauta-ahon ruma aaltopeltilavaste on olemukseltaan lähes yhtä luotaantyöntävä.
Käsikirjoitus: Kari Hotakainen. Sovitus ja ohjaus: Juha Rosma.