Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
28.07.2010 18:49
Jämsä tarvitsee taidemuseon
MARJATTA HIETANIEMI
ARS JOK'VARS
Jämsässä 1.8.2010 asti.
Kuvitellaanpa tilannetta, että jokavuotinen Ars Jok'vars esiteltäisiin kuvataiteelle sille soveltuvissa tiloissa sen sijaan, että yli kahteensataan nouseva teosmäärä ahtautetaan kapeille käytäville ja hirveiden sermien avulla koulun voimistelu/juhlasaliin - olkoonkin, että on koulun kesäloma.
Jämsän seutukunta olisi taidemuseon arvoinen, onhan sellainen esimerkiksi pohjoisessa Keski-Suomessa, jossa sentään taitaa olla vähemmän väkeä kuin Jämsänseudulla. Jos Jämsässä olisi taidemuseo, siitä muodostuisi kiintoisa lenkki linjalla Saarijärvi-Jyväskylä-Jämsä-Mänttä, josta taas pääsee vaivatta seuraavaan taiteen mekkaan eli Tampereelle.
Siihen saakka, että Jämsässä löytyy poliittista tahtoa muutenkin kuin liikenneympyröiden rakentamiseen, taiteen ystävien on kärvisteltävä nykyisissä tiloissa. Jo 16. kerran järjestetty Ars Jok'vars osoittaa, että tahtoa ja yleisöäkin paikkakunnalta ja lähialueelta löytyy.
Olosuhteet huomioon ottaen helsinkiläinen Tero Annanolli on onnistunut tehtävässään joitakin edellisiä kuraattoreita paremmin, tai sitten tarjonta on ollut aiempaa korkealaatuisempaa. Siitä kertoo sekin, että avoimeen näyttelyyn on uskaltautunut mukaan ammattitaiteilijoitakin.
Usein kuvataiteen harrastaminen yhdistetään nk. pirttirealismiin. Monien teosten ulkomaisilta kalskahtavista paikannimistä voi havaita, että harrastajat liikkuvat kaukomailla yhtä sulavasti kuin ammattilaisetkin. Taidettakin on matkoilla nähty ja sitä on joskus tarttunut turkkiin liiaksikin.
Varsinaisia helmiäkin joukosta löytyy, kiitos kansalaisopistojen ja paikallisten taideseurojen yhä korkealaatuisemman taideopetuksen.
Mielestäni sellaisia tässä näyttelyssä ovat esimerkiksi Ilona Rytkösen vahva öljyväreillä toteutettu kasvotutkielma Kuulolla sekä Tuuli Paanasen sekatekniikkamaalaus Tunnen, mutta en tiedä. Muita ilonaiheita ovat Anne Hakalan hallittu temperamaalauskokonaisuus Valo metsänreunassa, Kesäillan varjo ja Usva joella sekä Minna Vainion öljymaalaus Satamatyöläinen. Uskoisin myös, että puuveistäjä Salla Salosta kuullaan vielä, siksi vakuuttavia hänen veistoksensa ja reliefinsä Angel ja Sophie ovat. Hannes Autereen perintö tuntuu vielä elävän.
Veistoksia näyttelyssä on edellisten vuosien tapaan melko vähän.
Pitsinkerääjänä minua ilahdutti erityisesti Paula Mikkilän hieman giacomettimäinen veistoskokonaisuus Pieni Sininen hetki. Sen sijaan en ollut lainkaan niin viehtynyt Liisa Kuoppalan pitsikollaaseista, joissa oli sekoitettu huovutetulle alustalle niin konepitsejä kuin upeita käsin nyplättyjäkin. Huomattavasti hienovaraisemmin pitsiä on käyttänyt Hellevi Lovén teoksessaan Aurinkoinen päivä puutarhassa.
Ars Jok'Vars (Jokivarren koulu, Jämsä) avoinna klo 12-18.