Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
29.07.2010 21:36
Käsitteellinen turistikierros
RAISA JÄNTTI
FROM LONDON WITH LOVE
Wanhassa Woimalassa 8.8.2010 saakka.
Wanhaan Woimalaan astuessaan huomaa tulleensa vieraaseen kaupunkiin. Näyttelyssä pyörii kuin turisti: teoksia ei ole numeroitu ja lista alkaa Bernat Daviun teoksesta, jota en edes hahmota teokseksi. Menee tovi, ennen kuin saan juonesta kiinni. Sitten alkaa sujua.
Yhdeksän Lontoossa asuvan kuvataiteilijan näyttely From London with Love pohtii turismin käsitettä ja vierauden tunnetta. Hauska esimerkki tästä ovat Daviun postikortit, tyhjät levyt, joille on kirjoitettu kulloistakin tilannetta kuvaava lause: "Get lost in Kanavuori" tai "From the top of the watercastle". Jyväskyläläisissä maisemissa siis ollaan, kuvat tosin saa kukin kuvitella itse.
Näyttelyn taiteilijoita yhdistää halu viedä ajatuksensa niin pitkälle kuin mahdollista. Lopputulos on kiinnostava, mutta joskus hyvin yksityinen ja vaikeasti avattava. Tätä nimenomaista ongelmaa kommentoidaan näyttelyssäkin: Anna Bunting-Branchin teos Die VI on suuri kuutio, joka näyttää olevan koottu maalauksista. Tauluista näkyy kuitenkin vain tausta; taide pysyy jossain sisäpuolella, kommunikaatioyhteyden ulottumattomissa.
Lähekkäin ripustetut Alli Sharman ja Nastja Rönkön maalaukset paljastuvat kommunikaation ääripäiksi. Sharman eläintarhakuvat kuljettavat pohtimaan aidon ja epäaidon huteraa rajaa. Kuinka luonnollista käyttäytyminen voi täysin epäluonnollisessa ympäristössä olla? Milloin eläimen elämä on muuttunut vain simulaatioksi elämästä?
Rönkön kakkupaloissa ei sen sijaan ole yksityiskohtia tai ulottuvuuksia. Esitystavan röyhkeys suututtaa, mutta toisaalta: eikö kakkupalakin ole juuri tällainen, nopeasti haltuun otettava nautinto? Tuntuu kuitenkin tyhjältä jäädä maalauksen edessä vaille tienviittoja, niihin kaipaisi hipaisun samasta omituisuudesta, jolla Rönkkö on koonnut hevosaiheisen installaationsa.
Installaatiot ja veistokset luovatkin näyttelyyn vahvan surrealismin tunnelman. Kate Lepperin muoviset veistokset ovat käsittämättömiä ja kuitenkin ymmärrettäviä kuvia maailmasta, joka vääjäämättömästi muovistuu. Nurmikoitakin tehdään jo muovista, seuraavaksi muoviksi muuttuvat muovisilla patjoilla nähdyt unet. Rebecca James on ottanut Manet'n Aamiaisen ruohikolla, maustanut sitä sieltä täältä, ja poistanut ihmiset kuvasta. Piknikpeitolla lojuu miesten takkeja ja naiset ovat jääneet leijumaan pelkkinä puku-unelmina.
Näyttely on häpeilemättä taidetta. Katsojaa ei liehitellä eikä kynnyksiä yritetä suotta madaltaa. Osa teoksista jää lopullisesti ymmärryksen ja analyysien tavoittamattomiin, mutta niinhän taiteella on tapana jäädä. Turisti voi valita suhtautumistapansa: uusi ja outo voi pelottaa tai sen voi antaa yllättää joka kadunkulmassa.
Näyttely on avoinna Wanhassa Woimalassa (Naissaari, Vaajakoski) ti-su klo 12-18. Vapaa pääsy.