| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot | Sanomalehti opetuksessa | Keskisuomalainen Oyj |
|
|
|
Kiltteydellä ei kettu pärjää
Katja Oksanen on kettuna notkea, virkeä ja rytmitajuinen. Taustalla Tuija Toivio (vas.), Mari Putkonen ja Minna Tuomanen, toinen ohjaajista.
KORPILAHDEN TEATTERI
Kekseliäs kettu
Ensi-ilta Sataman Piippurakennuksessa 22.8.2009
Moraalinvartijat vaviskoot! Kettuluolassa isäketun opastus pojilleen ei
ole hyvän kasvatuksen oppitunti satujen kultakääreessä, jossa oikeus voittaa
aina, hyvyys palkitaan ja rakkaus on voimista vahvin.
Vaarallisessa ja armottomassa maailmassa, jossa ihmisten julmuus on arkipäiväistä ja avointa eikä pahuudella ole mittaa eikä määrää, kettu pärjää vain nopeudella ja kekseliäisyydellä.
Yltiöpäinen rohkeus vie ketulta hännän pakottaen hänet löytämään uusia keinoja pelastaakseen pesueensa ja koko kaivajien kansan nälkäkuolemalta. Pelko ja alistuminen johtaisivat täystuhoon.
Ohjaajat Minna Tuomanen ja Päivi Hirvi ovat luoneet visuaalisesti oivallisen Roald Dahl -maailman, jossa lavastuksen tummasävyisyys uhkuu samaa mustanpuhuvaa huumoria kuin Dahlin tekstikin. Maanläheisissä väreissä on yltäkylläisesti sävyjä, pehmeyttä ja kovuutta. Etuosan tyynymeri on kettujen luola, joka toiselta reunaltaan osuu katsomoon, ja jota muilta reunoiltaan kiertää ihmisten maailma.
On helppo kuvitella, että lapsikatsojissa kettuluola jatkuu katsomoon asti. Aikuiset sen sijaan joutuvat pohtimaan, onko heillä pääsyä kettujen koloon vai reunustavatko he kettujen pesää samankaltaisina hirviöinä kuin karkeat isännät.
Lavastuksen yksityiskohtaisuus ja yltäkylläisyys luovat vivahteikkaan elävän ja uskottavan maiseman. On hurjaa, että näin runsas esitys on harjoiteltu pienoismallin avulla, rakennettu ja siirretty esityspaikalleen vajaassa viikossa.
Ammattimaisuus ja tinkimättömyys ovat tässä kohtaa kekseliäisyyden ja luovuuden parhaat kumppanit. Samoin puvut ja maskeeraus (Emmi Lahtinen, Siiri Lahtinen) tuovat niin eläinhahmoihin kuin ihmisiinkin maukkaita kerroksia. Valot (Mikko Åman) ja äänimaailma (Nea Vilhuniemi, Karri Kuivanen) ovat hyvin hillittyjä viemättä tilaa varsinaisilta jännitteiltä.
Erityisesti ääniä voisi kuitenkin hieman nostaa tuomaan tehoa - hiekan rapina kettuluolaa kaivettaessa tai sydänäänet kettujen nukkuessa ovat hyvin voimakkaita efektejä, mutta jäivät nyt varovaisiksi.
Valojen tarkkuus, jonkinlaiset kontrastit auttaisivat hahmottamaan tilaa ja sen usein samanaikaisia tapahtumia, mutta valojen pehmeys ja hämäryys ovat oikeaan osuva valinta. Valolla voi luoda varjoisan maailman.
Kettu ilahdutti
Kettuluolan valopilkku on kekseliäs kettu itse, isien isä, joka kepeällä elämänasenteellaan ja näyttämättä pelkoaan luo maanalaisiin käytäviin aivan oman hilpeän maailmansa.
Hän ei kykene muuttamaan ihmisiä eikä maan päällä vallitsevaa tilannetta, mutta löytää rohkeudella ja terveellä itsekkyydellä salaiset käytävät onneen.
Katja Oksanen loistaa kettuna jälleen kerran notkeana, rytmitajuisena ja virkeänä näyttelijänä, joka luotsaa koko näyttelijäkaartia hyvään ja pinnistelemättömän levolliseen työskentelyyn, jossa hillittömyyden paikkojakaan ei säästellä.
Kekseliäs kettu ei alleviivaa, ei moralisoi, ei satuile. Faabelina se töykkii vinolla otteellaan niin vallitsevaa järjestystä kuin sitä ylläpitäviä sääntöjäkin. Korpilahden Kettu kunnioittaa ja härnää niin lasta kuin aikuistakin.
Käsikirjoitus: Roald Dahl. Ohjaus ja visualisointi: Minna Tuomanen ja Päivi Hirvi. Rooleissa: Katja Oksanen, Johanna Hemminki, Riikka Maukonen, Aleksi Pöytäkangas, Nea Vilhuniemi, Iina Hakanen, Minna Tuomanen, Tuija Toivio, Mari Putkonen, Anu Hakanen, Kaisa Nissi, Päivi Hirvi. Valot: Mikko Åman. Äänet: Nea Vilhuniemi ja Karri Kuivanen.
