Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
27.09.2010 19:17
Magneettinen tanssivelho
Tero Saarinen Company
Westward Ho! ja Man in a room
Jyväskylän teatteritalossa
26.9.2010
Tero Saarinen on kansainvälisesti merkittävimpiä suomalaisia tanssijoita ja koreografeja. Mutta enemmän kuin tanssija hän on liikkeen alkemisti, tanssin nerokas velho. Koreografioiden ja kehon energian liike virtaa kouriintuntuvan syvästä lähteestä, joka lavalla ilmetessään luo vahvaa kemiaa kaikessa esteettisyydessään.
Sunnuntai-itana nähtyjä Westward Ho! ja Man in a Room -teoksia on molempia esitetty vuosia eri puolilla maailmaa. Jyväskylässä teokset koettiin ensimmäistä kertaa uudenlaisena yhdistelmänä.
Esi-ihmisen ikävä
Westward Ho! on Saarisen koreografia, mutta ensisijassa se on upeaa tiimityötä. Valot, musiikki, puvut ja tanssijat ovat herkässä synkroniassa keskenään. Liiketekniikka on niin sisäistettyä, että kokonaisuus hengittää vapaasti ja vaistoperäisesti kuin se syntyisi juuri nyt.
Valoilla teokseen on luotu upea lavastus: ääretön horisontti, taivaanranta ja maan paljas kamara - alkumaisema. Ihmisen, ihmissuvun, ihmiskunnan aamurusko ja illankajo. Koko tähänastinen kehityshistoria.
Alun liikkeet nuolevat ilmansuuntia kuin tuuli ennen ihmisen syntyä, sitten ensimmäisten kädellisten yläraajojen riiputusta, orjien ja tehdastyöläisten pakkotahtia ja vihdoin robotteja, koneihmisiä, joiden liikkeissä on hoiperteleva error-rytmi.
Olennaista liikemateriaalissa on se, että perusliikkeet toistuvat ja kytkeytyvät uusiin. Myös musiikki palaa lopussa alun äänimaisemaan. Yhdessä ne vahvistavat syklisyyden vaikutelman. Puvuissa näkyy tematiikan pelkistys. Hahmot ovat ihmisiä muistuttavia hahmoja, eräänlaisia humanoideja.
Onko kyse ihmisyyden katoavuudesta, vai ennemminkin muistutus siitä, kuinka haavoittuvainen olemuksemme on? Tuleen makaamaan jääneet potkitaan esityksessä jaloista pois. Haavoittuneet ovat kuitenkin sidotut. Lohdullista on se, että yhdessä poistutaan - vaikka päät paketissa. Sarkasmia yhdeltä kantilta.
Teos ilmentää meissä yhä elävää esi-ihmistä, ja yhtä lailla sitä, joka on melkein-kuin- tai ei-enää-ihminen. Osoittelun sijaan Saarisen teos ymmärtää rikkinäisyyttä, silti kaunistelematta arpista ydintä.
Tricksterhahmo luo
Saarisen hahmo Carolyn Carlsonin koreografiassa Man in a Room on tyylilajissaan vertaansa vailla. Muuntautumiskykyinen veijarihahmo hakee tietoa tavanomaisen ulko- ja kääntöpuolelta shamaanin tapaan.
Musiikin sanat "profession is a lovely chance" vertautuu humoristisesti runsauden pulaa korreloiviin housuihin. Pallo on kyllä itsellä, mutta mitä sillä tekisi, kertovat hahmon peleistä ja itämaisista taistelulajeista ammentavat liikkeet. Apocalyptican uhkea musiikki jatkaa teemaa ja vie hahmon luovan työn henkiseen prosessiin; rajojen ylitykseen ja niiden uudelleenmuotuiluun.
Saarinen hallitsee suvereenisti lukemattomia liikemateriaaleja ja tekee niistä vahvasti oman näköisiään. Tanssi on koko ajan hyvin fyysistä ja aistivoimaista, ja juuri se tekee Saarisen tanssin katsomisesta hyvin nautittavaa. Tapa käyttää painovoimaa ja vahvaa keskivartalon ohjausta liikedynamiikan vaihtelussa antaa samanaikaisesti rennon ja hallitun vaikutelman.
Jos tämä ei ole tanssin ja kehoenergian suurta juhlaa, sitten ei mikään.
REIJA PALTTALA
Westward Ho!: Koreagrafia: Tero Saarinen; Tanssi: Henrikki Heikkilä, Tero Saarinen, Heikki Vienola. Valosuunnittelu: Mikki Kunttu. Musiikki: Gavin Bryars, Moondog. Puvut: Tero Saarinen.
Man in a Room: Koreografia: Carolyn Carlson; Tanssi: Tero Saarinen; Musiikki: Gavin Bryars, Apocalyptica. Valosuunnittelu: Mikki Kunttu. Lavastussuunnittelu: Carolyn Carlson. Pukusuunnittelu: Rachel Quarmby.