Aalto takaraivossa
Rautaisen divaanin (2000) pelkistynyt muoto muistuttaa ihmisen kehoa itseään. Matalasta istuimesta ylösnousu vaatii muotoilijan kuuluttamaa lihasvoimaa.
Marjatta Hietaniemi
Simo Heikkilä
Kaj Franck -muotoilupalkintonäyttely
Designmuseossa
Helsingissä 23.12.2011
Kolme vuotta Fiskarsissa asunut sisustusarkkitehti Simo Heikkilä on kesällä palaamassa kotiseudulleen Jyväskylään. Tuliaisinaan hänellä on suurin suomalainen muotoilupalkinto, opettajansa Kaj Franckin nimeä kantava. Myös näyttelyarkkitehtina tunnetun Heikkilän laatima palkintonäyttely Designmuseon alakerrassa on niukka. Esillä on oleellisin eli tärkeimmät muotoilutuotteet, jotka ovat enimmäkseen tuoleja ja divaaneja, yksi kirjahylly ja lampunvarjostin sekä muutama valokuva.
Työpöytänsä ääressä palkinnonsaajasta itsestään otettu valokuva villapaitoineen tuo mieleen samanhenkisen kuvan akateemikko Alvar Aallosta. Myös näyttelyesineistä ilmenee, että suuri esikuva takaraivossa Heikkilälläkin kummittelee.
Puu taipuu
Eniten Simo Heikkilä tuntuu olevan velkaa Alvar Aallolle puun taivutuksessa. Jo uransa alkuvaiheessa Heikkilä tunnustautui Aallon tavoin puhtaan puun käyttäjäksi. Hänen mielestään puuta ei ole syytä puristaa tai kyllästää, jolloin siitä tulee ongelmajätettä. Aito puu syineen saa vanheta ja maatua kaikessa rauhassa. Samat periaatteet kuuluivat myös Kaj Franckin ohjelmaan.
Kaikkein puhtaimmillaan puu on uusimmassa prototyypissä, jossa höyläysjätteet saavat masinoida pehmikkeen virkaa. Monista Heikkilän suunnittelemista tuoleista löytyy kiinnostavia yksityiskohtia, kuten heinäseiväs jalkana, Yrjö Wiherheimon kanssa suunnitellusta Visio-tuolista joustavuuden tarjoava hakaneulan muoto. Puun lisäksi Heikkilä ei vierasta värejäkään. Kirkkaimmillaan ne ovat muotoilijan suosimissa markiisikankaissa, joita hän käyttää usein tuoliensa verhoiluun.
Aallon tavoin Heikkilä näyttää vuosien varrella intoutuneen ihmisen vartaloa hivelevästä divaanista. Niitä on näyttelyssä useita, eri materiaaleista. Pisimmälle Heikkilä on vienyt esineen muodon rautaisessa divaanissa, joka jo itsessään muistuttaa makaavaa ihmistä. Reikäinen pohja tuo mieleen myös toisen suomalaisen funktionalismituotteen, hetekan. Tosin divaanin pohja on joustamaton. Se taas perustuu Heikkilän matalan Tumppi-tuolinsa yhteydessä esille tuomaan periaatteeseen: ihmisen täytyy oppia käyttämään lihasvoimaa noustakseen tuolista.
Myös kierrätysmateriaalit kiinnostavat ekologista muotoilijaa. Isku ja Asko-tuoli koostuu kahdesta pinnatuolista, joissa on uutta vain yhteinen istumaosa. Kasa-hyllyssä puolestaan on käytetty kantavina elementteinä ja ovina kierrätysmateriaalia. Hyllyt ovat koivuliimalevyä. Huomattavaa on, että Heikkilä lanseerasi hyllyn, ennen kuin hollantilaisen Piet Eekin kierrätyshuonekalut tulivat markkinoille.
Heikkilän muotoilufilosofiaan kuuluu myös käsityöläisten esilläpito. Tässä näyttelyssä huonekaluissa on nähtävissä muun muassa kiteeläisen puuseppä Seppo Auvisen kädenjälki ja haapaisissa lampunvarjostimissa korpilahtelaisen Arto Salmisen puusorvauksen taidokkuus.
