Johanna Pisto - Kehystämö Galleria Patinassa 4.1.2012 saakka. - Näyttelyt

Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 17.12.2011 23:20

rgin;Koristeellisuus kuuluu Johanna Piston tyyliin. Helmillä höystetty, utuinen Tamminkainen on nimeltäänkin kuin satuolento.

Johanna Pisto on koonnut näyttelyynsä eläimiä ja hyönteisiä kaneista torakoihin. Taiteilijan työskentelytapa on sarjallinen. Hän on lähestynyt useimpia aiheita varioimalla kuvien materiaaleja, värejä ja eläinten asentoja.

Pisto katselee eläimiä ja hyönteisiä lempeästi. Torakat saavat helminauhasta tehdyt tuntosarvet. Ja vaikka torakat kävelevät iholla, niistä ei tule ällöttäviä väristyksiä. Torakkalauma piirtää kankaalle ihmisen kasvot ja hajoaa sitten taas omille teilleen.

Sekatekniikalla toteutetuista teoksista löytyy helmien lisäksi esimerkiksi värjättyä kangasta ja kellotaulu. Monet teokset tuovatkin mieleen käsityön - taiteilija ei ole halunnut rajoittaa materiaaliensa valintaa. Lopulta käsityön ja piirtämisen raja on niin epäselvä, että pitää tutkia, onko Huuto-teoksen viivat vedetty kynällä vai onko teoksen pintaan pingotettu lankoja.

Koristeellisuus on hillittyä, mutta sitä on kaikkialla. Muoto-maalausten valkoiset kuviot näyttävät pitsimäisiltä suoliluilta.

Kuvasarjoista voi seurata taiteilijan ajatuksen kehittymistä. Hummerit eroavat toisistaan värin ja tekniikan kautta, vaikka kuva pysyy teoksesta toiseen lähes samana. Välillä hummeri on piirretty anatomisen tarkasti, välillä pelkkä eläimen siluetti on maalattu teosta peittävään lasiin. Kerroksellisuus on selvästi kiehtonut taiteilijaa, joka on tutkinut aihetta uudelleen ja uudelleen.

Usein Pistolle riittävät pelkät väripinnat ja ääriviivat. Vaikka eläimet joutuvat paikoin paljastamaan sisälmyksensä ihon alle menevissä piirustuksissa (esimerkiksi Hedelmöitys-teosten kanit toimisivat lisääntymisen oppimateriaalina), hirvet ja hummerit erottuvat taustastaan pelkkinä pintoina. Ehkä juuri tämä tapettimainen eläinten käsittely saa teokset tuntumaan helposti etäisiltä. Kuvaa voi katsoa kaukaa tai läheltä, mutta se ei paljasta itseään.

Pienet, siniset kuvat Tamminkaisesta, Kummitusravusta ja muista jo nimeltään mielikuvituksellisista otuksista tuovat näyttelyyn kevennystä. Muuten värimaailma koostuu lähinnä erilaisista ruskeista ja oranssi-musta-yhdistelmistä. Näyttelykokonaisuudessa teokset alkavat helposti upota värimaailmaansa.

Näyttely jatkuu gallerian ikkunassa. Viimeinen teos poikkeaa kaikesta aiemmin nähdystä: tyylitellyssä maisemassa voi nähdä tien ja kuutiomaisia ihmisasutuksia. Nyt on noustu kalojen ja hummerien luota pintaan, päästy hirvimetsältä lomalle. Tutkivan toiston varaan rakentuvan näyttelyn jälkeen on mukava nähdä heittäytymistä.

Johanna Pisto - Kehystämö Galleria Patinassa 4.1.2012 saakka.

Luetuimmat 24 tuntia

Viimeisimmät keskustelut

Seuraa meitä Facebookissa

Näitä luetaan juuri nyt

Näyttelyt

Sivukartta

Etusivu

Uutiset

Urheilu

Erikoissivut

Mielipide

Yhteisö