Merkkejä korttelien välistä

Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 19.12.2011 21:21

Ibrahim Mirandan eläinhahmot ovat karttaglyfejä, karttoihin piirrettyjä merkkejä.

Ibrahim Miranda

Mapaglifos/Karttaglyfejä

Galleria Harmoniassa 8.1.2012 saakka.
Kuubalainen Ibrahim Miranda saapui ensimmäistä kertaa Jyväskylän Grafiikkakeskukseen vuonna 1997. Nyt Miranda on tuonut galleria Harmoniaan karttaglyfejä, suurkaupunkien karttoihin piirtämiään merkkejä.

Oikeastaan kyse ei ole niinkään merkkien piirtämisestä kuin näkemisestä ja löytämisestä. Kartat paljastavat taiteilijalle eläinhahmoja, joita hän on serigrafioissaan värittänyt esiin. Tiet, puistot, joet ja muut kaupunkien elementit rajaavat sisäänsä valtavia eläimiä. Miranda on löytänyt esimerkiksi hevosen Madridista, kilpikonnan Pariisista ja korppikotkan Tokiosta.

Taiteilija itse sanoo, ettei eläimillä ole symbolista suhdetta kaupunkeihin, joista ne löytyvät. Kartta on kuva kaupungin historiasta. Kun kaupunki kasvaa, venyy ja rakentuu, kaupungin sisään syntyy uusia ja uusia kuvioita.

Eläimet näyttävät rauhan tyyssijoilta suurkaupunkien melun ja saasteen keskellä. Mirandan käyttämät selkeät värit tuovat kuviin lastenkirjojen tunnelmaa. Hevonen Madridissa näyttää hiukan peltilelulta; mekaaniset jalat kohoavat vikuroivaan potkuun. Eläimet ovat sympaattisia ja täysin tunnistettavia. Mitään pakottamista hahmojen muodostamiseen ei näytä liittyneen.

Suuret eläimet ovat salaisuus. Kerroksittain syntyneiden kaupunkien rinnakkaistodellisuudessa nämä valtavat otukset hengittävät ja elävät omaa elämäänsä. Eläinten rajoja pitkin voisi kävellä esimerkiksi Pariisissa. Näin kartasta tuleekin performanssi. Löytyykö sen kautta sellaista, mitä ei muuten olisi koskaan kohdannut?

Kaupunkieläimissä on jotakin hyvin intiimiä. Ne paljastavat taiteilijan tavan katsella karttoja ja suurkaupunkien vilinää. Kaupunki muuttuu omaksi, kun sen sisään piirtää omat jälkensä.

Toisaalta eläimet tuovat mukanaan myös vihjeitä kaupunkien lopusta. Elefantti Berliinissä on kirkas, keltamusta eläin, kun taas eläimen ulkopuolelle jäävä Berliini hiipuu pois pelkäksi taustaksi. Ne kaupunginosat, joita ihminen ei arjessaan käytä, muuttuvat yhdentekeviksi. Lopulta kokonainen kaupunki voi autioitua, jos kukaan ei enää käytä sitä. Vain liike pitää kaupungit elossa.

Ehkä kaupungit jäävätkin joskus luonnon alle. Ehkä Berliinin keskustassa vielä joskus laiduntaa lauma suuria norsuja? Eläinten surrealistinen ilmestyminen kaupunkeihin muistuttaa unta. Kuvissa on jotakin tuttua ja yhtä aikaa jotakin, mikä pakenee otetta. Karttaglyfejä katsellessa tuntuu erittäin tärkeältä, ettei kaupunkeja muuteta siten, että eläin menettää jalkansa tai päänsä. Eläimet ovat merkkejä, vaikken ole varma, mistä.

Luetuimmat 24 tuntia

Viimeisimmät keskustelut

Seuraa meitä Facebookissa

Näitä luetaan juuri nyt

Näyttelyt

Sivukartta

Etusivu

Uutiset

Urheilu

Erikoissivut

Mielipide

Yhteisö