Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 03.12.2011 21:28
A A A

Vaihtoehtoista maakuntamatkailua

Ihmiset ovat omina itsenään Pekka Suomäen Keski-Suomessa kuvaamissa valokuvissa.

Ihmiset ovat omina itsenään Pekka Suomäen Keski-Suomessa kuvaamissa valokuvissa.

Mikko Hietaharju

Pekka Suomäki

Suomi-filmit

Galleria Harmoniassa 11.12. saakka

Kaikki mitä näemme on maisemaa, olipa se sitten kaunis auringonlasku kesäiltana, talvinen kuohuva koski tai viljavat pellot syyskirkkaana päivänä. Maiseman kauneudella on tietysti toinenkin puoli: autiotalot, hylätyt koneet ruostumassa pihapiireissä, sortuneet ladot, risukot ja umpeen kasvaneet pellot. Suomalainen mielenmaisema kuvastuu tietysti maiseman miellyttävyydessä, mutta myös sen ei-niin-postikorttimaisessa vastapainossa.

Suomalaisuus löytyy ympäristöä tarkkailemalla, kuten valokuvaaja Pekka Suomäki on päätellyt Suomi-filmit-näyttelyä kuvatessaan. Hän on kuvannut kaikissa Keski-Suomen kunnissa vuosina 2008-2011. Oivaltavista esinekoosteistaan tunnettu taiteilija on tarttunut hitaaseen filmille kuvaamisen työtapaan ja näkemykselleen uskollisena löytänyt autioista tai asutuista pihapiireistä yksityiskohtia, jotka ajan kulkuun reagoidessaan paljastavat kuvien katsojille jotain myös pysyvyydestä. Maaseutu muuttuu, mutta kyllä maaseutu myös pysyy.

Suomäen kuvastossa pienet esineet, pintarakenteet, ruostuvat autonromut ja tyhjät ikkuna-aukot saavat vertauskuvallista sisältöä, vaikka kuvaaja näennäisesti korostaakin kuvaamisen toteavaa luonnetta. Valokuvan monimerkityksisyys on voima, jolla kuvaan rakentuu aina tehostetusti muutakin kuin kuvattu asia tai esine.

Suomäen kuvissa tuota lisäarvoa rakentuu neutraalista kuvaamistavasta, suhteesta käytettyihin esineisiin ja erityisesti hänen suhteestaan maaseudun ihmisiin. Valokuvissa korostuu ihmisten itsellisyys: rähjäisessäkään ympäristössä ei tarvitse kumarrella tai vähätellä itseään. Riittää kun olen tässä - ja voin vaikka hymyilläkin.

Löytöjä

Suomäki korostaa kuviensa syntyneen löytöinä. Mitään ei ole muutettu, taloihin ei ole murtauduttu. Pihapiirejä ei ole siistitty kameran tarkkailtavaksi. Tekotapa on tietysti luonnollinen aiheeseen suhtautumisen vastine, mutta himpun verran enemmän hän olisi voinut kuviaan käsitellä. Lisää väkevöitettyä tummuutta kaivattaisiin vaaleisiin, vähän hailakoihin kuviin. Lisäksi määrää vähentämällä kuviin tulisi lisää merkitysten voimaa eikä samankaltaisuus söisi tehoja.

Näyttelyn kuvat ovat pieniä, kuvaryppäiksi ripustettuina. Kehykset ovat löydettyjä. Näin kuvien muotokieli vastaa arkista, vähän rupsahtanutta maisemasisältöä.

Viitasaarelainen, soikioksi venähtänyt tikkataulu ja petäjävetinen, ahkeran tikanheiton kuvioima vaneri kertovat meille hartaasta toimituksesta ja vapaa-ajan vietosta. Autot ruostuvat pöpeliköissä, hylätyt linja-autot kertovat poissaolevista ihmisistä. Pihoihin tai taloihin jätetyissä tai sinne unohtuneissa esineissä on yllättävää voimaa, jos antautuu kuvien vietäväksi.

Kauneus ei ole pelkästään katsojan silmissä, vaan kulttuurisesti opitut näkemisen tavat ohjaavat myös arvostuksiamme. Maaseudun muutos konkretisoituu näissä valokuvissa, mutta ei nostalgisesti menneeseen aikaan haikaillen. Kyllä se on yhä siellä, maakuntamme.

Kommentoi artikkelia
Lähetä linkki artikkeliin
Sähköposti Facebook Twitter Delicious

Luetuimmat 24 tuntia

Viimeisimmät keskustelut

Mitä merkityksiä on sanalla "hauki"

Perusturva ei riitä yleensä edes minimikulutukseen

Helluntain merkitys ja hellut

Pitäisikö väkivallasta tehdä jo elokuva?

Vasemmistolainen Syriza-puolue suosituin Kreikassa

Näin Hyvinkään tapahtumat etenivät

Tolkutonta ylinopeutta ajanut kuvasi tekonsa nettiin

Miksi Hyvinkään tapaus oli odotettavissa?

Tuhannet veisasivat Suvivirttä Jyväskylässä

Räsänen: Hyvinkään tapahtuma huomioidaan aselain uudistuksessa

Seuraa meitä Facebookissa

Näitä luetaan juuri nyt

Näyttelyt