Väri tilassa ja liikkeessä
Marjatta Hietaniemi
Jukka Rusanen
Eject
Kalhama & Piippo, Bulevardi 10, Helsinki. Avoinna 8.1.2012 saakka.
Tullessaan Jukka Rusasen näyttelyyn Kalhama & Piipon uuteen näyttelytilaan Bulevardin lumettomasta pimeydestä on ensin siristeltävä silmiään. On kuin astuisi taivaaseen. Valkoisen tilan loisteputket esittelevät valko- ja punapohjaisia maalauksia, joiden väriklöntit alkavat hahmottua tarkoin harkituiksi maalauksiksi.
Jyväskyläläissyntyisen Jukka Rusasen näyttely on toista kertaa Kalhama & Piipolla Helsingissä. Edellinen näyttely samassa Galleriassa pari vuotta sitten herätti laajaa kiinnostusta taidepiireissä. Sen nuori maalari sai aikaan rekonstruoimalla uuteen uskoon taidehistoriasta tuntemiamme teoksia, kuten Tyko Sallisen Pyykkärit, Helene Scherfbeckin Tanssiaiskengät ja videoteoksena Jean-Honoré Fragonardin Keinun.
Sama paksun värin luoma kolmiulotteisen tilan tunne on säilynyt Jukka Rusasen uusissa teoksissa. Impaston käyttö viittaa edelleen tunnettuihin taidehistorian esikuviin, kuten käyttäjään Rembrantiin, mutta tällä kertaa taiteilijan käsiala on vapaa turhista muodollisista ja figuratiivisista painolasteista. Nyt näyttämö on tyhjä ja pääosaan on päässyt itse väri, joko sellaisenaan puhtaalle pohjalle putkilosta puserrettuna tai kankaalla sekoitettuna. Lopputulos on purkausjätettä, ejektiota.
Maalauksista on tullut itsenäisiä, ekspressiivisesti latautuneita kohteita, joita voisi kutsua täydellisiksi merkeiksi tai objekteiksi. Kun tarkastelee teoksia tästä näkökulmasta, ne tarjoavat näennäisen spontaanisuuden sijasta hienostuneita ja jännitteisiä väritiloja, ilotulitusta puhtaalla pohjalla.
Galleriassa esillä oleville maalauksille on ominaista tanssillinen liike, nyt aikaisempaa voimakkaammin. Impastot näyttävät välistä ulkopuolisen esineen häiritsemiltä, välistä "häiritsijänä" on maalarin oma sivellin.
Kaikesta loistosta ja teknisestä valmiudesta huolimatta Eject- näyttelyä tuntuu vaivaavan jonkinlainen onttous. En taida olla aivan väärässä, jos nimitän tätä jonkinlaiseksi välinäyttelyksi. Jukka Rusasen tekemisiä kannattaa kuitenkin seurata mahdollisimman tarkkaan. Ei tarvinne olla suurikaan taidenenä, kun haistaa, että tekijästä kuullaan vielä ja - paljon.
