Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
06.09.2010 20:57
Seinää kaatuu ja hyvän yli tallotaan
ELISA AF HÄLLSTRÖM
TAMPEREEN TEATTERI
Kolmen pennin ooppera
Ensi-ilta 1.9.2010
Tampereen Teatterin Kolmen pennin ooppera on ladattu patruunoin, jotka pöyristyttivät 1920-luvun katsojaa. Musikaalin uudistaja Bertolt Brecht nostatti polkkatukkia ja tärisytti penkkejä suorin sanoin ja kuvin kapitalismista, huorista ja roistoista. Tampereen esitys on energinen ja viihdyttävä, mutta sitä vaivaa lievä vanhanaikaisuus.
Brechtin kudelma on kielellinen runsaudensarvi, jota tamperelaiset kallistavat etevästi. Kurt Weillin musiikki on sekin konstikasta. Loistavat laulajat ja seitsenhenkinen bändi rullauttavat sen vaivatta kirjastopölyyn. Houkuttava kabareeharmonia soi epätodellista hyvän olon harhaa.
Alku jatsahtaa leppeästi, mutta näytelmä paljastaa pian kasvonsa. Itsekäs yhteisö ahnehtii, kerjää, huoraa, varastaa, käyttää hyväksi, rikkoo lakia. Talous horjuu ja väki vetelehtii, mutta päihteet elvyttävät. Alamaailma ei piittaa säännöistä. Pahan äärellä kuoro huutaa ihmisen tekevän näin. Samaan hengenvetoon uskotaan rakkauteen.
Brecht (1898-1956) nappasi klassikkomusikaalin juuret Kerjäläisoopperasta (1728) ja toi samalla roson musiikkiteatteriin. Hän halusi kitkeä tunteita ja eläytymistä, toivoi meidän näin näkevän arkitodellisuuden takana vaikuttavia mekanismeja ja puuttuvan niihin.
Perusmusikaalissa tyttö kohtaa ja menettää pojan, ja saa hänet takaisin, kun jokin muuttuu. Brechtilläkin näin, mutta jokin on Korkein, joka tarpoo eri suuntaan kuin pitäisi. Pelon ja säälin sijaan Brecht halusi yleisön tiedostavan.
Seinään kirjatut "Jumalan armo" ja "Fuck You" kärjistävät asenteita, joiden seurauksena törmätään välinpitämättömyyteen. Viestejä synnistä on puvustuksessa ja räikeissä meikeissä. Lavastus käy vinksallaan ja monumentaalinen Big Ben luo pelon tunnetta. Puitteita tähdellisempää on, että ohjaaja Mikko Viherjuuri on taivuttanut joukon hyvään vireeseen. Pimeän sfääreissä oleskelu on rentoa ja laulu luistaa, mutta hampaat ovat sopivasti irvessä. Seinää kaatuu ja hyvän yli tallotaan.
Ilmeikäs Lari Halme kerjäläisten kuninkaana ja Ritva Jalonen säkenöivänä Rouva Peachumina ovat sopivasti epäsuhta pari ja aistikas duo. Jukka Leistin päärooliin on livahtanut tuttuja piirteitä ritarikentiltä, ja silti näemme herkullisen limanuljaskan.
Ihastuttava Natalil Lintala pistää Pollya tuulemaan. Polly ja Marjut Sariolan esittämä kalpeanaamainen Kapakka-Jenny pitävät tuimat saarnat. Lintalan taivaallinen tulkinta laulusta Kun olin nuori ja koskematon ja alun rempseä Merirosvo-Jenny salpaavat henkeä. Sopraanoblondi tulkkaa ilmeikkäästi epäkohtia. Mustasukkaisuusduetto Elina Salovaaran kanssa on sekin hieno. Tunnetuimman kipaleen Balladi Puukko-Mackiestä esittää naiseksi sonnustautunut hurmaava Aaro Wichmann.