Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
27.09.2008 19:21
Taidevalokuvia mainosmaailman tyyliin
NÄYTTELYT
KATERINA MISTAL
Fear of Landscape - valokuvia
Galleria Harmonia 19.10. asti
Tukholmalaisen Katerina Mistalin näyttely käsittelee viitteellisesti väkivaltaa. Väljästi ripustettujen vedosten maisemana on Islannin puuton lakeus. Kuvien elementit ovat hyvin pelkistettyjä: irtileikattu poron pää ja teini-ikäiset mallit haulikko käsissään luovat symbolikielelle näennäisen dramaattiset puitteet. Samalla kuvakielen etäinen kliinisyys saa kuvat näyttämään sekä laadukkailta että yhdentekeviltä.
Poron pää esiintyy näyttelyssä punaisena lankana, eräänlaisena anomaalisena viestinä tai estetisoituna riitasointuna. Tämän aiheen käsittelyssä Mistal onnistuu parhaiten kahdessa teurastamokuvassaan. Ensimmäisessä nainen makaa teurastamon lattialla poron pää sylissään, ja toisessa hän seisoo uhkaavana pidellen eläimen päätä omansa edessä.
Mistalin näyttelyn yleisenä ongelma on se, että kuvien estetiikka käyttää koeteltuja mainoskuvaston keinoja. Teinimallin etäinen olemus, horisonttiin kiinnittynyt katse, rekvisiitaksi asetetut detaljit ja taustasta erottuva vaatetus ovat omiaan tavaratalon muotikatalogin puitteiksi. Tosin nyt kuvien nimet eivät kerro asusteiden hinnoista. Valokuvien ikuistama tapahtuma on luonnottoman oloinen, mikä saa ajattelemaan, että kuvan kohteena oleva malli poseeraa. Samalla pelkistetty kuvakerronta antaa vihjeitä symbolien purkamiseen: puro, maa, taivas, meri, hylsy, haulikko, kuolema. Vaikka tässä avautuukin tilaisuus "suurten teemojen" kirjallistamiseen, tuntuu niiden tuputtaminen aika teennäiseltä.
Kuvien ilmavuus ja kiireetön draama luovat myös tietyn ylevyyden tunteen, jonkinlaisen juhlavan vaikutelman yläluokkaisuudesta. Tämäkin keino kaartaa mainosmaailman puolelle, jossa mielikuvia ja samastuksen kohteita luodaan usein juuri ylevästä. Lopputulos on etäinen todellisuus, jonka kiinnekohtien tuleekin olla ennemmin fantasiamaailmaa kuin arkipäivää. Tämä taitaakin olla Mistalin näyttelyn Akilleen kantapää: valta-asetelmat ja väkivallan yleiseen inhimillisyyteen liittävät seikat eivät tule uskottaviksi, koska kuvia on mahdoton irrottaa malliposeeraamisen ja halvahkon dramaturgian rekisteristä. Samasta syystä kuvien aihelmat eivät juuri syvene, vaikka niiden äärellä viettää pitkänkin ajan.
Mainosvalokuvan mahdollisuuksia venyttänyt Olivier Toscani vaihtoi kaupallisen tuote-esittelyn raflaaviin mielikuviin. Mistal tuntuu ammentavan samasta laarista siten, että hän imitoi taidevalokuvalla kaupallisen tuote-esittelyn tyyliä. Lopputulos kuvaa turhamaisen maailman autereista onttoutta.
ALEKSIS SALUSJÄRVI