Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
02.10.2010 20:30
Taiteilijat kuvastimessa
RAISA JÄNTTI
LÄHDE
Jyväskylän taiteilijaseuran 65-vuotisjuhlanäyttely
Keski-Suomen museossa 21.11. 2010 saakka.
Jyväskylän taiteilijaseuran 65-vuotisjuhla huipentuu Lähde-näyttelyyn, jossa on teoksia 64:ltä seuran jäseneltä. Lähde on löyhä teema, tietynlainen itsestäänselvyys; taiteella on aina lähteensä jossakin.
Lähde on kaikkiaan hyvin energisen oloinen näyttely. Yhteinen innostus näkyy, vaikkeivät kaikki teokset suinkaan ole näyttelyä varten tehtyjä (esillä on muutamien vuosikymmenienkin ikäisiä teoksia).
Alakerran galleriatila osoittaa, että taiteella on sellainenkin tehtävä kuin positiivisten tunteiden välittäminen ilman, että pinnan alla luikertelee jotain synkkää ja epämiellyttävää. Hyvälle tuulelle saavat muiden muassa Virpi Vanaksen naivistiset maalaukset ja Päivi Reimanin moniväriset fantasiamaisemat. Koko ensimmäisen kerroksen taustalla soi Jaana Kauton Jallun laulupuu, joka laulaa perinteisiä, tuttuja lauluja. Tunnelma on ihanan vapautunut.
Vaikutun erityisesti kolmesta hyvin erilaisesta valkoisesta teoksesta. Terjo Kiljusen Valkoinen kääpiö on humoristinen valokuvateos, jossa pieni, valkoinen koira on tallentunut arkisissa tilanteissa kuin paparazzin filmille. Naoji Ishiyaman valkoisessa grafiikassa kuvaan on jäänyt vain tarpeellisin. Huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin ei tarkoita pinnallisuutta: pöydänpintaa pitkin kävelevä käsi on leikki, mutta kuva sisältää kokonaisen ihmiskohtalon.
Yläkerrassa valkoisen voimaan uskoo Jussi Heikkilän vähäeleinen Kappale matkaa, jossa työtason suojamuovi on päässyt teokseksi. Valkoinen muovi on kuin marmoria, jossa on sekä tehtyjä että ohimennen jääneitä jälkiä.
Taidepeliä
Yläkerran näyttely on vähemmän yhtenäinen kuin alakerrassa. Runsaus ei kuitenkaan käänny näyttelyä vastaan. Mitään ei tee mieli karsia pois. Teokset kommentoivat nykyaikaa ja kuvaamisen muotoja (hyvänä esimerkkinä Sami Lukkarisen pikselimaalaukset) ja kokeilevat erilaisia kuvan tekemisen tapoja (kuten vaikkapa Maija Holma, joka vedostaa valokuvia erilaisille esineiden palasille).
Jo kaukaa silmiin kimmeltää Tímea Mucsin Toistaiseksi nimetön. Pidän siitä välittömästi, vaikken heti tiedä miksi. Sitten seinälle kiinnitetyt eriväriset pallot hahmottuvat peliksi. Pelin metafora sopii hakematta sekä taidekentälle että ihmiselämään muutenkin.
Näyttely on sillä tavalla perinteinen, että enemmistö teoksista on kehyksissä seinällä. Näyttelyn ainoa videoteos on Seppo Uuranmäen Hengitys, jossa nenät vastakkain istuvien ihmisten vaitiolo häilyy painostavan ja koomisen välillä. Ikään kuin samaan tilaan joutuneille ihmisille olisi liikaa sanoa sanaakaan, sillä yksikin sana voi muuttaa toista ihmistä.
Näyttelyn ohessa julkaistaan taiteilijaseuran juhlakirja, jossa esitellään teoskuvin 112 seuran jäsentä. Taiteilijoiden ehdoilla tehtyyn kirjaan kukin on saanut toimittaa haluamansa esittelyn, mikä tekee kirjan selailemisesta kiinnostavan vaihtelevaa.
Kirja on tarpeellinen hakuteos ja - toimituskuntansa sanoin - koko seuran käyntikortti. Miellyttävän käteen sopiva kirja pursuaa samaa energiaa, jota näyttelyssäkin on. Juhlavuosi tapahtumineen on ollut sekä yleisölle että varmasti myös taiteilijoille hyvä muistutus yhdessä tekemisen voimasta.
Keski-Suomen museo (Alvar Aallon katu 7) on avoinna ti-su kello 11-18. Näyttelyssä on mukana 64 Jyväskylän taitelijaseuran jäsentä. Jokaiselta tarjonneelta on esillä ainakin yksi työ. Näyttelyn kokosi näyttelytoimikunta.