Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
05.11.2010 20:19
Tampereen työväen teatteri - Fanny ja Alexander
ANU PUSKA
TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
Fanny ja Alexander
Suomenkielinen kantaesitys Suurella Näyttämöllä 4.11.2010
Ingmar Bergmanin suurteoksessa jouluyö on raadollinen juhlayö. Riemunkirjavan teatteriklaanin perhe-idylli natisee liitoksistaan, sillä boheemiuden nimissä kaikki on sallittua.
Suvun perinteisillä joulupäivällisillä tarjotaan visuaalista karkkia melkein enemmän kuin silmä jaksaa syödä. Yhtä kodikasta näkymää ja viimeisen päälle tehtyä tunnelmaa ei löydy edes Strömsön jouluspesiaalista. Lavastaja Hannu Lindholm ryhmineen on tehnyt mestarillista työtä. Miljöö on taianomainen.
Joulukuusen ympärillä rillutteleva suku ei tietenkään ole läpeensä onnellinen.
"Iloinen elämä on lopussa ja paskamainen elämä saa vallan," toteaa isoäiti Helena ( Jaana Oravisto), ja loihtii kasvoilleen suvun ikonille sopivan hymyn.
Helenan pojat ovat sydämellisiä, mutta nahjuksia. Gustav Adolf ( Puntti Valtonen) nostelee palvelijan helmoja mennen, tullen ja palatessa. Carl ( Riku Suokas) purkaa keskinkertaistumisen pelkoaan nälvimällä vaimoaan. Naisten tehtäväksi jää ymmärtäminen, koska pojat ovat poikia.
Kolmannen veljeksen, teatterin johtaja Oscarin ( Matti Pussinen-Eloranta), huono puoli on se, että hän ottaa ja kuolee. Alexander ( Joel Nactigall) ei ehdi hyvästellä isäänsä, kun uusi on jo tulossa. Arki muuttuu ilottomaksi, kun Alexander joutuu sisarensa Fannyn ( Jenni Jousmäki) kanssa piispankartanoon, uuden ankaran isäpuolen katon alle.
Alexanderin ja piispan väliset kohtaukset kylmäävät. Pentti Helinin piispassa on jylhyyttä ja uhkaa, Alexanderissa puolestaan ripaus vanhan ajan sankaripoikaa. Pojan mahtipontiset mielikuvitusmatkat ja painajaiset välittävät maagisia tunnelmia.
Muilta osin visuaalisen maailman sielukkuus ei täysin tartu näyttelijäntyöhön. Ilmaisua vaivaa lievä teknisyys ja ulkokohtaisuus. Tarkoin varjellun klassikon paino saattaa olla kangistava tekijä. Toivon mukaan ensi-illassa tuntunut etäisyys muuttuu läsnäoloksi esitysten myötä.
Kertomukseen on pakattu kaikki hyvän draaman ainekset. Sanomaltaankin se on kirkas, perheen ja lähimmäisyyden ylistys. Kun kauniit kuvat saadaan vielä hengittämään syvään, palaset loksahtavat kohdalleen.
Käsikirjoitus: Ingmar Bergman. Suomennos ja näyttämösovitus: Seija Holma. Ohjaus: Tiina Puumalainen. Rooleissa mm: Pentti Helin, Minna Hokkanen, Kaisa Mattila, Joel Nactigall, Riku Suokas, Puntti Valtonen.