Oh hoh tätä laumasieluista päättömyyttämme!

Teatteri

Marko Kämäräinen

Tuontiponi

Ensi-ilta Huoneteatterilla

24.9.2008

Stand up -koomikko Marko Kämäräinen ei suotta kehuskele esityksensä alussa silmälasiensa vahvuutta, sillä hän jos kuka näkee! Eikä vain pintaa vaan nahan alle: sinne missä arvomme ja sokeat pisteemme piilevät.

Ehkä päällimmäiset mielikuvat stand up -komiikasta liikkuvat monella kapakanhämyisessä jutustelussa tuoppien ympärillä. Huoneteatteri kuitenkin raivaa tietä stand up -komiikan vastaanottamiselle myös selvin päin ja hyvä niin.

Keski-Suomen oma lahjakkuus, Marko Kämäräinen, vuolee aihelmansa pitkälti omasta elämänpiiristään: siitä maailmasta, jossa hänen ikäisensä MIES elää. Itselleenhän on turvallista nauraa, se ei loukkaa, ja mikä tärkeintä: aiheet eivät lopu.

Kämäräinen esittää kaiken myös hyvällä maulla, mikä vain vahvistaa kuulijan myötämielisyyttä "ihmisten yhdessäoloa ja jutustelua" kohtaan. Yhteisöllisyys onkin yksi niistä kadonneista voimavaroista, joita Kämäräinen peräänkuuluttaa esityksellään.

Uunituoreen isän, stressatun työntekijän sekä nykymenossa tervejärkisyydestään taistelevan ihmisen kokemuspiiriin kuuluu niin monia kummallisuuksia, ettei Kämäräisellä ole vaikeuksia löytää sanottavaansa. Yhteisöllisyyttä sekin, että kuulija tunnistaa monet hänen kokemuksensa myös omasta elämästään.

Tämän huumorin lajin kulmakiveä - vuorovaikutusta - kuitenkin jollain tavalla syö asetelma, jossa koomikko on lavalla ja yleisö pimeässä katsomossa. Niin hyvin kuin Kämäräinen tilan täyttääkin ajatuksillaan, jää miettimään, josko sittenkin lämpiö olisi toimivampi tila? Kontakti myös katsojien kesken.

Tai sitten näyttämön mahdollisuuksia voisi käyttää monipuolisemmin esityksen hyväksi ja sillä tavoin tuoda itse stand up -komiikan esittämiseen uusia muotoja. Esityksestä saisi näin katsottavamman, siitäkin huolimatta, että stand up -komiikka on ennen muuta sanaan perustuvaa huumoria.

Ilmehtimistä, elehtimistä, muuta ilmaisullista paisuttelua ei paljon tarvita, jos koomikon sanoissa on riittävästi sisältöä. Kämäräistä on kiittäminen monista erittäin hauskasti muotoilluista kannanotoista; myös ilmaisullista väritystä on kyllin.

Esittäjältä ääneen ajatteleminen, monologimainen esittämistapa, vaatii herkkiä tuntosarvia sen aistimiseen, mikä kulloinkin riittää. Muutoin yleisö jää ulkopuoliseksi. Ensi-iltayleisön reaktiot todistivat, että iloa riitti niin lavalle kuin katsomoonkin.

Nyt niille, jotka eivät halua käydä kapakoissa ja ravintoloissa, on mitä parhain mahdollisuus päästä nauttimaan tasokkaasta stand up -viihteestä Huoneteatterin intiimissä tunnelmassa. Ensi-illan perusteella voi jopa väittää, että tätä on (tietämättäkin) odotettu jo kauan. Hyvä nauru on sitä, mitä me tarvitsemme. Etenkin nyt.

JORMA POLLARI

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious