Teatterin juurilla

Kuva: ANNA KOIVISTO

Kaupunginpäällikkö seurueineen arvuuttelee, kuinka suuri henkilö sammunut reviisori oikein on. Hautakynttilät enteilevät juhlaa seuraavaa krapulaa. Etualalla Jorma Böök, Raisa Vattulainen, Jukka-Pekka Mikkonen,Mika Nuojua ja Hannu Lintukoski.

JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTEATTERI

Reviisori

Ensi-ilta 30.10.2009

Esitys on käynnissä, näyttelijöitä kaivataan lavalle. Suuren näyttämön etuosaan tyyli- ja virastotuolien sekalaiseen rivistöön saapuvat näyttelijät plareineen, vaatteet roikkuvat sivussa rekeillä. Rooliin laskeutuminen on alkanut. Näyttelijäseurue alkaa ottaa roolejaan, pukevat roolin päälle, joku vetää roolia - roolia rakennetaan aivan silmiemme edessä, rooliin solahdetaan, liu'utaan, kadotaan, roolista voi myös tippua! Aivan kuin elämässäkin. Mustan seinämän takana näitä viattomia leikkijöitä odottaa punainen helvetti.

Nikolai Gogolin (1809-1852) klassikko Reviisori on pirullinen näytelmä. Se on niin peitteinen ja pisteliäs, että usein katsoja istuu vain suu auki ja yrittää hahmottaa, ketä tässä oikein pistellään. Olen tulilinjalla! Samuli Reunanen on tarttunut Reviisoriin verenhimoisin käsin. Kuivakkaan virkamiesjargonin alle hän kaivaa rotkoja ja kuoppia, hakee henkilöistä niiden mädintä lihaa ja kuorruttaa tämän kaiken hillittömään visuaaliseen vyörytykseen, jossa teatterin keinot on otettu käyttöön virtuoottisella varmuudella. Reunasen ohjaus on runsas ja runsaudessaan uskaliaan hävytön, hän pudottaa katsojan armotta kärryiltä ja kaappaa hänet taas kyytiin. Reunanen kiihdyttää ja jarruttaa, peittää ja paljastaa taikurin ottein.

Rajat katoavat

Risto Nykäsen lavastus, Tuovi Räisäsen puvustus, eritoten Japo Granlundin valaistus ja Mika Filpuksen äänisuunnittelu luovat moneen tahoon aukeavan, hurmioituneen leikkisän maailman, joka toisaalta paljastaa teatterin rakenteita, toisaalta rakentaa tunnelmallisia ja intensiivisiä tilanteita. Reviisori on valojen leikkiä, hengästyttävän kaunis, värikylläinen ja kerroksellinen synkistyen loppua kohti yhä kylmempään ja kalseampaan, paljastavampaan valoon. Suurella näyttämöllä ei ole rajoja, se tuntuu jatkuvan loputtomiin.

Näyttelijät ovat herkun äärellä. Ohjaaja leikittelee kökköydellä ja mauttomuudella siirtyen salamana herkkään ja ylevään. Rytmi ja tyylilajit vaihtuvat vinhassa vauhdissa. Komiikka on terävää ja petollista, näyttelijät saavat näytellä sielunsa kyllyydestä. Koko näyttelijäkaarti on inspiroitunut ja silminnähden innostunut. Tarkkuutta ja nyansseja jäin kaipaamaan erityisesti lopun kohtauksissa; mitä tapahtuu kun roolit riisutaan?

Hanna Liinoja ja Elina Korhonen äitinä ja tyttärenä kisailevat vimmaisen murheellisena taisteluparina. Mika Nuojua huikeana Hlestakovina ja Ville Sandqvist tämän palvelija Osipina ovat vangitseva parivaljakko, joka nostaa kierroksia heti ilmestyttyään. Heidän ilmaisullinen notkeutensa on vertaansa vailla, koulujen tarkastaja Hlopovia esittävä nerokas Jouni Salo nousee samoihin irtonaisiin sfääreihin. Tämä istuu tekstiin paremmin kuin hyvin; Hlestakovin ja Osipin lähdön myötä kaikki murenee, pikkukaupungin silmäätekevät jähmettyvät omaan mahdottomuuteensa. Kasvoton oikea reviisori tuijottaa tätä vajoavaa hylkiöiden joukkiota valmiina raatelemaan heidät kappaleiksi.

Sielu liikkeelle

Pakko myöntää, jäin miettimään, osuiko Reviisori minussa mihinkään syvempään kohtaan. Oliko tämä absurdi, hurmioitunut teatteriseikkailu vain riemastuttavaa, ihanasti pyörryttävää huumaa?

Näen ensi-illan jälkeen unen, jossa kesäjuhliimme saapuu kaukaa menneisyydestä vieras. Hän kertoo kaikille totuuden minusta, kuinka huono, pieni ja surkea olen. Vieraat pakkaavat tavaransa ja häipyvät, mies ottaa lapset ja lähtee hotelliin. Jään yksin, lyötynä ja paljaana.

Jos näytelmä laittaa sielun näin salakavalasti liikkeelle, toimii kielen ulottumattomissa, osuu pahimpaan pelkoon, tunkee uneen, täytyy sen ohjaajan olla guru ja näyttelijöiden armoitettuja sielun virittäjiä. He ovat.

Teksti: Nikolai Gogol. Ohjaus ja sovitus: Samuli Reunanen. Lavastus: Risto Nykänen. Puvustus: Tuovi Räisänen. Valaistus: Japo Granlund. Äänisuunnittelu: Mika Filpus. Rooleissa: Jorma Böök, Hanna Liinoja, Elina Korhonen, Jouni Salo, Hannu Hiltunen, Kari Kihlström, Matti Hakulinen, Jukka-Pekka Mikkonen, Hannu Lintukoski, Mika Nuojua, Ville Sandqvist, Jouni Innilä, Henri Halkola, Mikko Kauranen, Raisa Vattulainen, Eeva Hakulinen.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious