Veriveljet ei pysähdy pintaan

Kuva: Juha Sorri

Rouva Johnstonelle (Taina Reponen) lapsia syntyy "pelkästä kättelystä". Mickeyn (Aaro Vuotila) hän pitää, Eddien (Mikko Bredenberg) antaa pois.

JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTEATTERI

Veriveljet

Ensi-ilta suurella näyttämöllä 6.9.2008

Vauhdikas, epätavallinen, koskettava - muun muassa näillä sanoilla kuvailivat katsojat Kaupunginteatterin lauantaista ensi-iltaesitystä. Kaikki edellä mainitut kuvaavat musiikkinäytelmää erinomaisesti.

Esitys sisältää vauhdikkaita tanssikohtauksia, koskettavia laulunumeroita ja elävää musiikkia. Se ei ole vaaleanpunaista unelmaa, jossa kipu ei tunnu ja onnellinen loppu on itsestään selvyys. Päinvastoin: tämä esitys lähtee liikkeelle lopusta, joka koskettaa ja pysähdyttää ajattelemaan.

Musikaalin käsikirjoittaja ja säveltäjä Willy Russell on kotoisin Beatlesien synnyinseudulta. Koulu ei nuorta miestä kiinnostanut. Russell kokeili parturin ammattia, mutta palasi opintojen pariin ja valmistui opettajaksi. Pian kirjoittaminen ja teatteri veivät miehen mennessään. Jatko kertookin palkinnoista ja menestyksestä maailman näyttämöillä.

1983 ilmestynyt Veriveljet on Russellin varhaistuotantoa. Suomenkielisen asunsa se on saanut esityksen ohjaajan, Reino Braggen toimesta. Laulujen nasevat käännökset ovat Jukka Virtasen käsialaa. Veriveljet ei ole loppuun kulutettu musikaali. Tähän mennessä sitä on esitetty vain muutamassa maamme teatterissa.

Tarina lapsina erotetuista kaksospojista voi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta Russell onnistuu punomaan poikien ja heidän perheidensä kohtalot kiintoisalla tavalla yhteen. Katsojalle Veriveljet on siitäkin kiitollinen musiikkinäytelmä, että sen tapahtumat on istutettu ns. tavallisten ihmisten pariin 1960-70-luvun Englantiin. Samaistuminen on helpompaa.

Alun hapuilusta vahvaan tulkintaan

Veriveljet liikkuu monella tasolla. Se on kosiskelematonta teatteria, joka kertoo pyyteettömästä rakkaudesta, petoksesta, kaunasta ja kostosta. Ensi-iltaesitys lähti käyntiin varovasti tunnustellen. Viipyilevän alun jälkeen tempo selkiytyi ja esitys jäntevöityi. Keskiössä loistivat yksilön motiivit, valinnat ja niiden seuraukset.

Oli ilo nähdä Kaupunginteatterin näyttelijät hyvässä vedossa. Teksti ja ohjaus antoivat näyttelijöille tilaa tehdä henkilöhahmoistaan oikeita ihmisiä. Näytelmän keskushenkilöiksi nousivat Taina Reposen vahvasti ja sisäistyneesti tulkitsema äiti ja hänen kaksospoikansa Mickey ja Eddie.

Aaro Vuotilan Mickey on valloittava roolityö. Hän tulkitsee leikittelevän pikkupojan kasvun rikkinäiseksi nuoreksi mieheksi vakuuttavasti. Mikko Bredenbergin Eddie on ylempiluokkaisen kasvuympäristönsä tuote, jonka olemusta leimaavat rahan suomat mahdollisuudet.

Anneli Karppinen on toinen näytelmän äideistä. Aidoimmillaan esitys onkin kertoessaan siitä tuskasta, jonka huoli lapsesta synnyttää. Mickeyn ja Eddien rakastetun Lindan roolissa on Raisa Vattulainen. Linda on yhtä aikaa viaton ja viettelevä tytönhupakko, josta elämä muovaa väsyneen nuoren naisen.

Kehyksen Veriveljien tarinalle luo kertoja. Henri Halkolan kertoja on onnistunut sekoitus kohtalotarta ja jöröjukkamaista riimittelyä. Kuusimiehinen orkesteri kapellimestari Jyrki Heikkilän johdolla työskentelee tarkasti. Elävä musiikki antaa esitykselle oman säväyksensä, kun se hengittää samassa rytmissä näyttämön tapahtumien kanssa.

Veriveljet osoittaa, että petoksesta joutuu tilille eikä vastuutaan voi paeta. Vakavista teemoistaan huolimatta musikaali ei ole synkkä moraliteetti. Päinvastoin: sen vauhdikkaat tanssit, laulut ja esiintyjien heittäytyminen rooleihinsa saavat aidon hymyn nousemaan silmiin asti.

MAIJA-LIISA WESTMAN

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious