Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
11.01.2012 20:23
Zombiet jättävät hyvästit maailmalle
Hannu Waarala
Jyväskylän ylioppilasteatteri
JYT2012
Ensi-ilta Ilokivessä 9.1.2012
Jyväskylän ylioppilasteatterin kokeellinen linja jatkuu. Nyt tekijöiden itsensä määrittelemällä tavalla, "psykedeelisellä komedialla" nimeltä JYT2012. Performanssina tämä on jonkin sortin scifi-esitys, jossa ryhmä zombeja etsii tiloja, mielentiloja, fiiliksiä, asentoja, kommunikaatiota, ekstaasia, yhteyttä itseensä ja ennen kaikkea vanhoihin kadonneisiin uskonnollisiin myytteihin.
Ylioppilasteatterin esityksessä eletään jossakin ihmislajin mutaation jälkeisessä maailmassa. Kielet ja uskonnot ovat sekoittuneet niin kuin vanhan testamentin myyttisessä alkukuvassa. Kielet ja kulttuurit ovat hajonneet kuin tuhka tuuleen. Hermann Hessen arosudet ulvovat, eikä Harry Hallerkaan löydä kotilieden lämpöä ja turvaa. Ajattomuudessa ihmiset "kiemurtelevat aamuun" (Kalevi Lappalainen: Lakana), sillä maailman yö on pitkä ja kolea.
Eino Leino antaa Olli Suurpää -romaaninsa (1908) samannimisen päähenkilön pohtia vastaavia asioita. "Mitähän, jos mielikuvat toteutuvat?... Ne eivät saa toteutua. Minä kiistän ja kiellän sen. Sillä totuuden pitää olla eri ja todellisuuden eri. Eihän elämä saa olla samaa kuin unelma. Mikä siivo siitä tulisi, jos ne kaksi yhtyisivät? Se olisi maailmanloppu..." Leino puhuu väijyvästä hulluudesta, pelosta tulla hulluksi, self-controlin menettämisestä. JYTin esityksessä se menetetään.
Jotakin tämänkaltaista maailmanlopun tilaa, kollektiivista horkkaa JYTin esityksessäkin tavoitellaan. Kun ihmiset joutuvat mielikuviensa, Horlan riivaamiksi, tulee todellisuudesta puhdasta hulluutta. Mutta hulluudellakin pitäisi olla sävynsä, ekspressiolla tarkat kohteensa, komedian ja tragedian jännite tehdä kohtalokkaammaksi.
JYTin esitys saattaisi olla ristiriitojen monitasoisuuden kautta paljon sävykkäämpi ja mielenkiintoisempi esitys jos.... Nyt hulluuden asetelmat tyssäävät jotenkin yksitasoisesti alkukuoppiinsa. Zombien mielentilat vaatisivat selkeämmän dramaturgisen taustan, jonkinlaisen kontrastin menetetyn maailman ja nykyhetken brutaalisuuden ja barbarian välillä. Nyt katsoja saa siitä vain kalpean aavistuksen. Vaikka kollektiivi onkin pääosassa, pitäisi tilannekuvan kautta löytää hetkeen yksilöllisyyttä ja todistusvoimaa. Nyt junnataan turhan usein paikallaan, pysytään esityksen sivussa.
JYTin esityksessä on vaikutteita niin kauhuelokuvan genrestä, Hessen Arosudesta kuin Beckettin näytelmistäkin. Sulatusuuni on välillä hyvinkin kuuma ja mukana tulista energiaa - ja innokkuutta tuntuu piisaavan. Mutta kuten sanottu, tragedian läsnäolo vaatisi taustoitusta, hyvästijättö maailmalle wagnerilaista myyttiä. Silloin zombien nyrjähtänyt eksistenssikin saisi inhimillistä valoa.
Ohjaus: Vesa Vatanen. Käsikirjoitus: Työryhmä. Näyttelijät: Laura Annala, Noora Happonen, Marjukka Haukka, Sonja Hölttä, Panu Riippukeinu Kivi, Anni Kekki, Katja Kärki, Janne Moilanen, Perttu Puranen, Nico Rissanen, Auli Toikkanen, Henri Tuominen, Tuomas Vaahtoluoto, Aino Vauhkonen.