Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
23.08.2010 18:44
Zombiet kommentoivat
Hannu Waarala
Jyväskylän ylioppilasteatteri
Kasvu
Ensi-ilta Ilokivessä 22.8.2010
Ylioppilasteatterin kokeellinen esitys Kasvu alkaa jo ylioppilastalon lipunmyynnin käytäviltä, jonne zombien kaltaiset myöryävät vainajat ilmaantuvat houkuttelemaan katsojia kehän piirtämään näyttämötilaan. Katsojia varoitetaan siitä, että kritiikit tästä esityksestä tulevat olemaan huonoja.
Katsojat istuvat keskellä kuin viattomat opetuslapset, kun villit zombiet rynnivät ja karjahtelevat epämääräisiä repliikkejään, jotka ovat jääneet pelkän äännähdyksen tasolle. Horkka ja avantgarde kohtaavat yliopilasteatterin esityksessä, missä vainajat osaavat pitää hauskaa omalla tavallaan, mutta miksi ei katsojien kustannuksella?
Tietoisesti synnytetty kaaos muistuttaa teatteriesityksen dekonstruktiota, purettua merkityksien taloa. Toisin sanoen esityksen purkamista alkeelisimpiin perusyksiköihinsä; näyttelijän primitiivireaktioihin ja elekielen esisivilisoituneisiin asteisiin, postmoderniin primitivismiin ja kokeellisen teatterin heimokulttiin.
Kyse on eräänlaisesta pakoreaktiosta, Antonin Artaudin (1896-1948) tapaan pois menemistä länsimaisista normitetuista tunteista, sivilisaation ehdollistetuista reaktioista, oman "villi-ihmisen" vaistojen ja viettien tunnistamista.
Muutamia vihjeitä annetaan absurdin teatterin suuntaan, kun absurdin teatterin klassikot kommentoivat vainajina nykyhetken teatteria ja maailmaa, jossa hulluus on kasvanut jo paljon teatteria suuremmaksi.
Vesa Vatasen ohjaamassa esityksessa on myös turkkalaisen teatteriprimitivismin parodiaa. Näyttelijät tekevät psykofyysisiä harjoituksia, joilla he pyrkivät kohtaaman tulevan esityksen todellisuuden. Mutta harjoituksista muodostuukin itseisarvo, oma absurdin yhteisön itseriittoinen valtakunta; kehäpäätelmä, jonka sisällä ovat myös teatterin katsojat.
Kasvu on kaikkinensa mielenkiintoinen esitys, mutta katsojan kannalta olisi tarvittu esitykseen tukevampia pitkospuita. Nyt esitys leijuu vain muutamien ideoiden ympärillä, eivätkä sinänsä kiinnostavat esiintyjät saa riittävästi ilmaa siipiensä alle. Energiaa kyllä olisi.
Vaikka esitys tapahtuukin kehämäisissä olosuhteissa, muutama pysäytyskuva lisää olisi ollut paikallaan. Jo puhtaasti esityksen onnahtelevan rytmin kannalta.
Käsikirjoitus: Jessa Vinnari. Ohjaus: Vesa Vatanen. Rooleissa: Tessa Horila, Ilmari Jaaranen, Enni Junttila, Soila Kyyriäinen, Kaisa Mattila, Janne Moilanen, Nina Pärssinen, Lotta Roukala, Eeva Sutinen, Auli Toikkanen, Hanna Toivakka. Puvustus: Noora Happonen. Ääänisuunnittelu: Vesa Vatanen.