Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
08.05.2000 17:10
Absoluuttinen Nollapiste 6.5.2000
TERHO VUORINEN
Rovaniemen lahja Tampereelle, Suomi-rockin harvinaislaatuinen poikkeama Absoluuttinen Nollapiste päätti kahden kuukauden ja kahdenkymmenen keikan kiertueensa lauantaina Jyväskylään. Lopunajan tunnelmissa "viisimiehinen trio" innostui puolentoista tunnin täysipainoiseen esitykseen, mikä riemastutti kiitollista, vaikkakin hieman vajaalukuista yleisöä.
Keikan keskiössä oli tietystikin lopputalvesta julkaistu yhtyeen viides pitkäsoitto Olos. Keikka alkoi samasta kuin levykin; Valajas Helkules -äänimaisema soi nauhalta ja bändi jatkoi livenä vastustamattomalla Kalkin sammutuksella: "Menin muka ostamaan tikkuja / kun tulin ruoka oli homeessa..."
Aivan kuin Absojen päämies Tommi Liimatan tekstit ovat usein käsittämättömiä välähdyksiä pullollaan, saa yhtyeen keikoiltakin tosissaan etsiä punaista lankaa - jos niin tahtoo. Lutakkoon bändi oli kehittänyt keikkaa "sitomaan" viittauksen varsin toisenlaiseen ilmiöön, maskirockin kuninkaaseen The Kissiin.
"Tänä iltana välispiikkimme liittyvät Kissin Paul Stanleyn mielenjuolahduksiin", totesi Liimatta ja kakkosvokalisti Teemu Eskelinen teki biisien väleissä työtä käskettyä: "We're gonna get this place hotter than hell!" jne. Kornia hauskaa piisasi.
Biisilistalla oli Olos-biisien jonkin verran vanhoja "hittejä" ja jonkin verran aivan uutta materiaalia, josta ei ainakaan vielä ensikuulemalla varsinaisia helmiä erottunut. Bändin suurenmoinen neljäs levy, Suljettu, oli jostain syystä - liekö kyllästymisen vuoksi - liki täydellisessä paitsiossa.
Kauas on kuljettu niistä ajoista, kun Absoluuttinen nollapiste voitti hataralla rämpytyksellään rockin Suomen mestaruuden 1994. Tänään bändi soittaa varmalla otteella ja selvittää tyylikkäästi vaikeatkin proge-rakenteet.
Absojen sointi kuulostaa yllättävän täydeltä ja jopa jyräävältä, vaikka varsinaisesti - Liimatan satunnaisia melodika-lurituksia ja Eskelisen lyömäsoitantaa lukuunottamatta - soitosta vastaa vain trio Tomi Krutsin (rummut), Aake Otsala (basso), Aki Lääkkölä (kitara). Takavasemmalla viihtyvän, mutta sointia dominoivan Lääkkölän kitarointi on toisaalta hillittyä tyylittelyä, mutta silti huikeita ryöpsähdyksiä pullollaan.
Tutusti omaan materiaaliinsa keskittynyt Absoluuttinen nollapiste onnistui yllättämäänkin siirtymällä kesken keikan ja biisin Dave Lindholmin Bluesounds-klassikkoon T.H.E World, joka soi melkein kuin alkuperäinen.
Tyytyväinen yleisö sai taputettua Absot kahdesti takaisin lavalle. Illan päätti huumoripopin rajoja kolkutellut hämmentävä uusi (?) biisi, jossa laulettiin jotain kummaa karrelle palaneesta Jonista.
Nollapisteessä on hyvä olla. Tuntee itsensä riisutuksi. Jaksaa kotimatkalla laskea uudella innolla lyhtypylväiden välisiä etäisyyksiä.