Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
01.01.2011 20:23
Anemia ei vaivaa
Keski-Suomen Alueooppera
Jyväskylä Sinfonia
Macbeth
Ensi-ilta Jyväskylän teatteritalossa 31.12.2010
Italialainen Giuseppe Verdi (1813-1901) on oopperan historian esitetyin säveltäjä, jonka mestariteoksia toteutetaan jatkuvasti ympäri maailmaa. Macbeth on Verdin viides ooppera, jonka maailman ensi-ilta koettiin Firenzessä keväällä 1847. Nyt vuoden pimeimpään aikaan on Jyväskylän vuoro tuoda tämä verta pursuava draama näyttämölle.
Macbethin tarina perustuu maailman parhaan näytelmäkirjailijan, William Shakespearen, tekstiin, mutta Verdi keskittyy omassa teoksessaan alkuperäistä näytelmää enemmän sen päähenkilöihin Macbethiin ja Lady Macbethiin. Lady - nainen - on kylmäverinen vallanahnehtija, Macbeth puolestaan tempoilee vaimonsa tahdon ja omien syyllisyyden tunteidensa välillä.
Ladyn ja Macbethin voimakkaat tunneaaltoilut ovat aarreaitta oopperasäveltäjälle. Murhia tapahtuu jokaisessa neljässä näytöksessä, mutta niitä suuremmaksi teemaksi nousevat syyllisyys sekä vallan himo, joka ajaa sen haltijat raivaamaan säälittä esteet tieltään. Ihminen ei muutu, sen 500 vuotta vanha teksti kykenee todistamaan.
Alkuperäinen tarina noitineen ja aaveineen on puhdasta romantiikkaa. Olisin mieluusti nähnyt Ville Saukkosen ohjauksen painottuvan enemmän keskiaikaisiin elementteihin kuin yrityksiin siirtää 1000-luvun Skotlantia kuvaavaa tarinaa tarpeettomasti nykypäivään. Etenkin panssarivaunu ylittää korniuden rajan, mutta eivät mustalasipäiset vartijat ja blondibimbokaan kuvaan nikottelematta mahdu.
Paikoin patsastelua
Liikkuvat lavastuselementit luovat kiehtovasti monenlaisia tunnelmia ja toimivat erinomaisesti myös tehokkaiden valoratkaisujen kohteena. Pelkistetyllä lavastuksella on myös vaaransa: se pakottaa katsojan hakemaan seurattavaa ja elämää esittäjien näyttämöilmaisusta - oopperanhan pitäisi olla myös teatteria, ei pelkkää musiikkia.
Kokonaisuudessaan Macbeth jää Saukkosen ohjauksessa harmittavan paljon ulkoisesti ohjatuksi liikehdinnäksi, etenkin kuoron osalta. Sisäisten motiivien puuttuessa osoitteleva musiikin rytmin jäljittely liikeilmaisussa luo vääjäämättä tehdyn makuista ilmapiiriä.
Saukkosen kannattaa jatkossa määrätietoisemmin suojata myös solistit pökkelömäisiltä haaraseisonnoilta, patsastelevilta marssikävelyiltä ja kaikelta muulta viestittömältä liikehdinnältä. Kun myös solistit asetetaan kohtauksissaan keskelle toimintaa, tai luodaan edes taustalle tapahtumia, oopperan aarioita ja duettoja perinteisesti vaivaavat kliseet saadaan kierrettyä.
Musiikillisesti Verdi tunnetaan muhkeista kuorokohtauksistaan ja tekstin tunnetiloja vahvasti seuraavasta, hivelevän kauniista melodisesta musiikista. Macbeth ei ole poikkeus. Jyväskylä Sinfonia saa kapellimestari Tibor Bogányin johtamana Verdin musiikin elämään verevästi, joskin balanssi eri soitinryhmien välillä hetkittäin onnahtaakin, mikä lienee kuitenkin eniten teatterisalin huonon akustiikan syytä.
Ladyn ja kuoron juhlaa
Jyväskylän toteutuksessa esitys on Lady Macbethin ja kuoron juhlaa. Sopraano Jenni Lättilä täyttää roolinsa melodramaattisetkin vaateet loistavasti, ele- ja etenkin ilmekieltä myöten. Korkeimmat ylä-äänet löytävät kuin löytävätkin maalinsa ja aukeavat upeasti. Odotettu huippukohtaus - unissa kävely - vakuuttaa myös siitä, että roolin sisäiset motiivit on kaikilta osin työstetty huolellisesti.
Nikke Isomöttösen valmentama kuoro on laulullisesti oopperan toinen ehdottoman upea nautinto. Puhdas, yhtenäinen sointi ja varmuus vakuuttavat. Niissä kohtauksissa, joissa altot, mezzot ja sopraanot laulavat vuorolauluna, syntyy ehyt vaikutelma kuin kuuntelisi kolmea yksittäistä solistia. Mahtavaa!
Turkka Manninen Macbethinä tekee kovasti töitä roolinsa tunteiden tulkkina. Laulullisesti hän on varma ja parhaimmillaan taipuisasti liikkuvissa ja pehmeästi soivissa pianissimo-osuuksissaan. Ohjaajan sallima patsastelu syö Mannisen tulkintaa etenkin loppua kohden mentäessä ja laulukin kaipaisi paikoitellen lisää terävyyttä.
Tenori Olavi Suomisen lyhyt aaria Macduffina antaa selvät todisteet siitä, etteivät Jyväskylän ja Lohjan tenorikilpailuissa hellinneet voitot ole perusteettomia. Kaunis, italialaissävyinen ääni heleydessään ja kirkkaudessaan nosti mieleen Pavarottin. Toisessa äänipäässä Jari Parviaisen bassossa on dramaattista tummuutta ja syvää kuminaa, mikä sopii erityisen hyvin Banquon rooliin.
Keski-Suomen Alueooppera on tehnyt valtaisan työn saadakseen harvoin Suomessa kuullun ja nähdyn Verdin oopperan näyttämölle. Siitä on kiittäminen ja kumartaminen paikallaan.
Yleisön reaktioita tarkkailtuani voinen liioittelematta tiivistää: osui ja upposi. Verdi on myös erinomainen valinta niille, jotka eivät ole oopperataiteeseen vielä tutustuneet.
Jorma Pollari
Giuseppe Verdi: Macbeth. Ohjaus: Ville Saukkonen. Musiikinjohto: Tibor Bogányi. Kuoromestari: Nikke Isomöttönen. Korrepetiittori: András Szabó. Rooleissa: Turkka Manninen, Jenni Lättilä, Jari Parviainen, Olavi Suominen, Jouni Leivo, Mikko Sateila, Kati-Marjut Rautalin, Jyväskylän oopperakuoro. Lavastus: Jani Uljas. Puvustus: Kalle Kuusela. Valot: Tuukka Toijanniemi.